Day 25 – A character who you can relate to the most

Haaste jatkuu. Hitaasti mutta varmasti. ;) Nyt tultiinkin jälleen vaikean valinnan äärelle. Tai ainakin vaikean kysymyksen. En oikein osaa sanoa, mihin tiettyyn fiktiiviseen hahmoon olisin samaistunut eniten. Ensimmäisenä mieleen tulee Harry Potter -kirjojej Hermiona Granger. Innokas oppimaan, sekä hieman nörtähtävä. Ainoa mihin en samaistu on se, että en ole yhtä fiksu kuin Hermione : D

No oli miten oli. Ketään muutakaan ei tule nyt mieleen, joten Hermione sen olla pitää ;) Toisaalta samaistun yleensä aina kirjan päähenkilöön sillin kun olen lukemassa kirjaa. : D Etenkin jos henkilö on nainen. Etenkin sellainen nainen, jolle mikään ei ole helppoa. : D Tai sellainen joka on vähän epävarma, tai muuten vain omituinen. Eläydyn fiktiivisiin henkilöihin kirjoissa, tv-sarjoissa, ja elokuvissa, välilä liikaakin.

Hermione on ainut, joka tulee pidemmällä tähtäimellä mieleen, ainakin tällä hetkellä. Kuinkahan mones kerta tämän haasteen aikana, kun vastaus löytyy Pottereista :D

Day 24 – A book that you wish more people would’ve read

Haastetta taas etiäpäin. että joskus pääsisin myös loppuun tämänkin. Meni taas pitkään tätä miettiessä, kunnes se sitten ykskaks siksaks tuli mieleen. Kirja, jonka toivoisin että useampi ihminen olisi sen lukenut. Daa dirlan darlan dii..itseasiassa minulla oli äsken mieless'ä aivan eri kirja, joka juuri nyt vaihtui J. R.R Tolkienin Taruun Sormusten Herrasta ;)




(kuva: http://fi.wikipedia.org/wiki/Taru_sormusten_herrasta)

Tämä mahtava eepos, vaikealukuinen mutta ihana. Se vaatii lukijaltaan paljon, kaikista eniten sisuskaluja fantasialle. Tämä on kaiken fantasiakirjallisuuden  isä ja äiti, ja isovanhemmat. Kyseessä on myös hedottomasti yksi kirjallisuuden klassikoista. (jota ei edes oma lukion äidinkielenopttajani ollut aikoinaan lukenut..en tiedä onko hän sittemmin tähän tarttunut.)

Tämä kirja vaatii lukijaltaan paljon. Toivoisin että useampi ihminen lukisi tämän kirjan, vaikka tätä ovat todella monet varmasti lukeneetkin. Tiedän kuitenkin myös paljon ihmisiä, jotka eivät ole kirjaa lukeneet mutta ovat katsoneet elokuvat. Jotku eivät ole katsoneet niitäkään. Mielestäi Sormusten Herra kuuluu yleissivistykseen. Ymmärrän, että kaikki eivät sitä saa luettua, itsekin olen saanut sen luettua kokonaan vain kerran. Tosin ikuisuusaikomukseni on lukea se myös uudestaan, heti kun siltä tuntuu.

Tämä tarina on kuitenkin niin mielikuvituksellinen, ihana ja ajatuksia herättävä. Tarina vie lukijan mukanaan aivan toiseen maailmaan, joka on täynnä seikkailua. Ennen kaikkea toivoisin, että tätä luettaisiin vielä enemmän, onkin se, että kirja voi innostaa lukemaan fantasiaa enemmänkin. Ja fantasia kirjallisuuden lajina on yksi parhaista, miltei kaikkein paras minun silmissäni. Haluaisin että yhä useampi jäisi fantasiaan koukkuun, sillä se on jotain niin sanoinkuvaamattoman mykistävää päästä aivan toisenlaiseen maailmaan. Täydellistä arjesta pakenemista.

Siinäpä sitä on, syytä tämän kirjan lukemiselle. Kerakaikkisesti!

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen

Nyt, koska haluan päästä ajantasaiseen päivitystahtiin kiinni, niin nyt bloggaan kirjasta, jonka luin muistaakseni joskus huhtikuussa. Kyllä, muistan tämän koska silloin oli myös Scifest. (http://narseskanelamaa.blogspot.fi/2013/04/scifest.html). Pidemmittä  puheitta siis, tämä postaus käsittelee Harper Leen kirjaa Kuin Surmaisi Satakielen. Kyseinen kirja oli ollut hyllyssäni jo viime kestästä asti, eräästä pokkaritarjouksesta ostettuna. Olin kuitenkin lykännyt kirjan lukemista pitkään, kunnes sitten katsoessani Waterloo Roadin koulua netflixistä sain inspiraation lukea kirjaa, koska sitä käsiteltiin sarjassa, ja erään uuden lempihahmoni lempikirjaksi osoittautui tämä kirja. Hahmon lempinimihän sarjassa olikin Scout, sama kuin tämän kirjan päähenkilällä ;)

  
(Kuva: http://cdon.fi/kirjat/lee,_harper/kuin_surmaisi_satakielen-4335343)

Kirja sijoittuu 1930-luvun Alabamaan, ja kertoo Scoutista sekä hänen perheestään johon kuuluu asianajaja isä, ja isoveli. Scout viettää huolivapaata lapsuutta seikkaillen lähiseuduilla veljensä kanssa, ja kesäisin joukkoon liittyy myös molempien hyvä ystävä, joka on vierailuilla tätinsä luona. Scoutin maailmassa kaikki on enimmäkseen hyvin, ja maailman on täynnä seikkailuja. Pikkuvaha Scout aloittaa kirjassa myös koulun. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Scoutin isä alkaa puolustamaan oikeudessa tummaihoista miestä, jota syytetään valkoisen naisen raiskauksesta.

Mielenkiintoisena lisänä kirjan juonessa on eräs Boo Radley, joka asuu Scoutin perheen naapurissa veljensä holhottavana. Boo Radleyn ei usein nähdä poistuvan talosta, ainakaan päiväsaikaan, ja Scout veljensä kanssa on hyvin kiinnostunut Boo Radleystä ja hänen elämäntarinastaan. Boo Radley osoittautuukin kirjan aikana avainhenkilöksi, ja hyvin tärkeäksi juonen kannalta. Anteeksi kryptisyyteni, mutta tuntuu että olen paljatanut jo nyt liikaa juonesta. ;)

Kuin surmaisi satakielen oli lukukokemuksena erittäin hyvä. (ihan kuin kaikki lukemani kirjat tänä vuonna saisivat vain suistutuksia : D). Enemmän kuin pääjuonesta, olin kuitenkin kiinnostunut Boo Radleystä, hänen elämästään sekä osuudestaa kirjan juoneen. Boo Radley jääkin arvoitukseksi, joka ei aivan avaudu kirjan aikana. Lukijalle ei kerrota hänestä kaikkea missään vaiheessa. Boo Radley jättää oikeastaan kirjan tarinan varjoonsa, vaikka tummaihoinen mies syytettynä raiskauksesta 1930-luvun Alabamassa toki on ajatuksia ja tunteita herättävä aihe, joka pureutuu silloisen yhteiskunnan ongelmakohtiin tiukasti. Siltikin Boo Radleyn rooli kirjassa jää merkittävimmäksi osaksi kirjaa minun silmissäni. Boo Radleyn muistan kirjasta parhaiten, vaikka hänen näkökulmastaan kirjaa ei kirjoitetakkaan.

Mitä tulee kirjan päähenkilöön Scoutiin, olen sitä mieltä, että hän on aika stereotyyppinen omana hahmotyyppinään. Hän on pikkuvanha poikatyttö, joka leikkii Iso-veljensä kanssa, ja on oppinut lukemaan jo ennen kouluun menoa. Tuttu hahmo monesta kirjasta. Tai ainakin samankaltaisia hahmoja on ollut usein kirjoissa, joita olen lukenut.

Jälleen kerran tämäkin kirja tuli luettua parin päivän sisällä, eli aika nopeasti. Tarinan ei voinyt muuta olla kuin hyvä, koska piti otteessaan niin hyvin. Toisaalta luin kyllä Twilightinkin nopeasti, eikä se ollut mielestäni ollenkaan hyvä : D Kuin surmaisi satakielen toki painii aivan eri sarjassa.

ps. ja näin olemme päässeet ajantasaisempaan bloggaukseen, ja seuraavana kirjoitankin kirjasta, jonka olen lukenut tässä nimenomaisessa kuussa ;)

Jean M. Untinen-Auel: Hevosten Laakso

    

                                     (Kuva: http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_10141)

Mitähän tästä kirjasta sanoisin? Kyseessähän on Maan Lapset- sarjan toinen osa, jossa Ayla on joutunut lähtemään klaanikansan parista karkotettuna, ja hänen täytyy osata selviytyä yksin. Hän löytää kauniin laakson, ja sieltä sopivan kotiluolan itselleen, ja alkaa selviytyä parhaansa mukaan. Kerää ruokaa, valmistaa tarve-esineitä, ja kesyttää siinä samassa hevosenkin. Samaan aikaan kirjassa kuvataan kahden veljeksen matkaa kauas kotoa, ja oman heimonsa parista. Jossain vaiheesa Aylan ja heidän tarinansa kohtaa. Siinäpä tämä kirja pähkinnkuoressa mutta toivottavasti ei liian paljatettuna ;)

Kirja on edelleen hyvä ja mielenkiintoinen. Se kuvaa kivikauden elämää uskottavasti. Tosin onhan se hieman outoa, että Ayla tuntuu keksivän monia kivikauden ihmisen keksintöjä ihan yksin, ja tuosta noin vaan, ja aloittaa jopa eläinten kesytyksen. Vaikka se on ihan viihdyttävää,että hän näin tekee, mutta eihän se kovin uskottavaa ole, että yksi nainen kaiken keksisi. Kirja on myös paljon edeltäjäänsä eroottisempi, ja taljanheiluttelua kuvataan aika paljon, etenkin  kun kuvataan veljesten matkaa, jossa he kohtaavat paljon muita ihmisiä. 

Hevosten laakso on kuitenkin mielenkiintoinen kirja, ja se sisältää paljon seikkailua sekä kiintoisaa faktatietoa kivikauden ihmisen elämästä. Suosittelen näiden kirjojejn lukemista lämpimästi. Itsehän luin nämä sarjan kaksi ensimmäistä kirjaa aika nuorena, taisin vielä olla ala-asteella. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tämä ei välttämättä 11-12 vuotialle vielä sovi, eikä oikein vielä 13-vuotiaallekkaan. : D Itse en kyllä tätä kirjan erotiikkapläjäystä muistanut vaikka se onkin myös paikka paikoin hyvinkin tarkasti kuvailtua. : D

Day 23 – A book you wanted to read for a long time but still haven’t

Day 01 – Best book you read last year
Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times
Day 03 – Your favourite series
Day 04 – Favourite book of your favourite series
Day 05 – A book that makes you happy
Day 06 – A book that makes you sad
Day 07 – Most underrated book
Day 08 – Most overrated book
Day 09 – A book you thought you wouldn’t like but ended up loving
Day 10 – Favourite classic book
Day 11 – A book you hated
Day 12 – A book you used to love but don’t anymore
Day 13 – Your favourite writer
Day 14 – Favourite book of your favourite writer
Day 15 – Favourite male character
Day 16 – Favourite female character
Day 17 – Favourite quote from your favourite book
Day 18 – A book that disappointed you
Day 19 – Favourite book turned into a movie
Day 20 – Favourite romance book
Day 21 – Favourite book from your childhood
Day 22 – Favourite book you own
Day 23 – A book you wanted to read for a long time but still haven’t
Day 24 – A book that you wish more people would’ve read
Day 25 – A character who you can relate to the most
Day 26 – A book that changed your opinion about something
Day 27 – The most surprising plot twist or ending
Day 28 – Favourite title
Day 29 – A book everyone hated but you liked
Day 30 – Your favourite book of all time 

Muistin tämän haasteen olemassaolon tässä juuri, ja sen että tämä on kesken. Ja mikä olisikaan paras aika kirjoittaa tämänkaltaista blogitekstiä kun puolenyön jälkeen lintujen laulun kuuluessa ikkunasta : D Päivässä 23. siis menossa, ja aiheena kirja, jonka olen pitkään halunnut lukea, mutta jota en vieläkään ole lukenut.

Nyt kun tuossa vieressäni on kasa kirjastosta lainattuja kirjoja, joista yksi on ollut niin itkään lainassa ja useasti uusittu ettei sitä saa enää uusittua. Ensiviikolla olisi sitten palautuspäivä. Joten tämän syyn takia vastaan siis tähän sillä kirjalla. Eli Diana Gabaldonin Muukalainen. Olen pitkään halunnut lukea sen, ja se on pitkään ollut lainassa ilman että olen saanut aikaiseksi. En tiedä miksi en ole sitä loppuu lukenut vaikka muistaakseni siinä mitä ehdin lukea, ei ainakaan ollut mitään vikaa...

Koska tämä tli näin apteekin hyllyltä, ja on luonteeltaan ehkä kuitenkin ei-niin-pitkäkestoinen lukuhaave, on minun pakko mainita tässä eräs kirja, jota olen aikonut lukea ehkä noin tuhat vuotta (karkeasti liioitellen) eli Tolkienin Silmarillion. Olen halunnut lukea sen siitä' lähtien kun viimein lukion toisena vuotena sains Sormusten Herran kahlattua läpi. Aloitinkin sitä jossain vaiheessa mutta en muista pääsinkö edes puoleen väliin. Edelleenkin haluan kirjaln kyllä lukea mutta jotenkin sitä ajattelee, että sen aloittamiselle pitäisi olla jokin erityisen hiljainne kausi muiden elämän asioiden suhteen, sillä kyseisen kirjan lukuprosessista tulee varsin pitkä.

Siinäpä siis on tätäkin haastetta (jolle haastoin joskus ihan itse itseni) saatettu eteenpäin. : D Nyt voin mennä nukkumaan.