Kathryn Stocket: Piiat

                                            

Tällä kertaa mennään kirjaan, jonka luin jo kesäkuussa. Aikani odottelin että eestyisin tuomaan kyseisen opuksen äidin luota takaisin kotiin, että voisin ottaa kirjasta kuvan aivan itse. No tietenkin jätin edellisellä kerrallakin kirjan vielä sinne, koska en jaksanut kotiinkaan sitä kantaa, kun oli paljon muuta tavaraa jo tulossa. Nyt en sitten kuitenkaan jaksa odottaa enää, koska tiedän sen kuinka roikkumaan jäävät kirjapostaukset koituvat usein turmiokseni, ja koko kirja jää julkaisematta (sen lukemisprosessi siis) täällä blogissa. Etsin sitten kannen kuvan internetin syövereistä. Itselläni tuo kirja tosin on sillä keltaisella kannella. Elokuvakannella niin sanotusti. : D

Jo riittää selitykset, ja on aika siirtyä tarkastelemaan itse kirjaa ja sen lukukokemusta. Kesäloma oli aika alullaan, kesäkuun viimeistä viikkoa vietiin, kun tämän kirjan luin. Koin jälleen nopean lukemisen ihmeen, ja luin kirjan parissa päivässä. Ja kyllä, se vain oli niin HYVÄ! Kirjahan sijoittuu 1960-luvun Memphissiin, jossa rotuerottelu elää edelleen vahvana. Kirjassa vastakkain asettuvat Etelän valkoiset naiset ja heidän tummaihoiset kotiapulaisensa. Kaikkihan alkaa erään rouvan ideasta rakentaa jokaiseen taloon erillinen vessa palvelijoille, sillä eihän kukaan nyt voisi käyttää samaa vessaa kuin värilliset palvelijat. Näin rouva ajattelee, ja saa kannatusta. Piireissä piilee kuitenkin eräs erikoislaatuinen valkoihoinen hienostonainen. Nainen, joka haaveilee kirjoittamisesta. Hänen kauttaan palvelijat pääsevät kertomaan elämästään mustana palvelijana valkoisten naisten lasten ja kodin hoitajina.

Alkuasetelma hienolle kirjalle on asetettu. Tarinaa kerrotaan parin palvelijan, ja kirjailija hienostonaisen näkökulmasta. Kirja kertoo tuon ajan luokkayhteiskunnasta Yhdysvaltain etäläisissä osavaltioissa, sekä rotuerottelusta aikana jolloin sitä vastaan taistellaan ympäri Jenkkejä. Kirja on hieno ja moniääninen kertomus. Tämänkaltainen kirjallisuus on juuri omiaan minulle.Vähemmistöt kiinnostavat, samoin historia (tässä tapauksessa vähän lähempi) pitävät otteessaan. Kirja on mielestäni myös kirjoitettu hyvin.

Jos tähtiä jakelisin, antaisin tälle ainakin 4, ehkä ylikin.

Alice Walker:Häivähdys Purppuraa

Olen viettänyt viikonloppua Timon (Avoukkoni) vanhempien luona,ja hyvää ajanvietettä täällä on lukeminen. Löysin kirjahyllystä mielenkiintoisen kirjan. Alice Walkerin Häivähdys Purppuraa,joka on näemmä kirjoitettu 80-luvulla,ja josta Steven Spielberg on tehnyt myös elokuvan. Kirja kuuluu niihin kirjoihin,josta en ole etukäteen kuullut mitään. Valikoin sen luettavaksi takakannen perusteella.   
Kirja kertoo tummaihoisesta Celiestä,joka asuu Georgiassa. Mustien ihmisten elämä ja kohtalo siellä,on suuressa osassa. Kaikki päähenkilöt ovat tummaihoisia. Celie kokee elämässään paljon pahaa, mutta ei jää osattomaksi myöskään joistain hyvistä asioista. Tarina on kuin kasvukertomus,jossa Celie löytää myös rakkautta,ja toivoa huonojen kokemustenkin jälkeen. Juonta en juuri tämän enempää halua paljastaa.
Kirja on lukukokemuksena hyvä. Luvut eivät ole liian pitkiä ja ne on kirjoitettu kirjeiden ja vähän niin kuin päiväkirjan muotoon. Kieli on hieman vapaampaa,puhekieltä monin paikoin mutta ei mitenkään räikeästi. Helppolukuista ja mielenkiintoista. Luin kirja aika nopesti. Aloitin eilen illalla,ja luin tänään loppuun.
Tykkään lukea paljon kirjoja,jotka kertovat vähemmistöjen elämästä,ja epätasa-arvosta. Mustien elämän lisäksi kirjassa on myös tärkeässä roolissa naiset ja heidän elämänsä. Feministinen ote,josta pidän erityisen paljon. Senkaltaiset aiheet kun ovat lähellä sydäntäni.
Tätä kirjas en muuta voi kuin suositella!

Elossa edelleen

Uusi kirjaostos divarista (sori että tuossa on tuo luomiväripaletti mukana, mutta en älynnyt ottaa kirjasta yksinään kuvaa, ja kamerasta on patterit loppu!)

Great Gohst Stories siis, jossa on monta lyhyttä kummitustarinaa. Jopa yks Edgar Allan Poenkin tekemä. Kirjablogi ei nyt ole päivittynyt hirveästi, kun blogikärpänen on lennellyt tuolla toisessa blogissani : D Lupaan kuitenkin tulla tännekin puolelle turisemaan niistä kirjoista. Mahdollisimman pian. Uusia kirjoja on omaan hyllyynkin tullut hamstrattua kirpparilta ja alennusmyynneistä, joten lukemista kyllä riittää. Kirjastostakin on pari kirjaa lainassa ja vielä lukematta, ja postaamatta. 

Seuraavalla kerralla kirjoittelen oikean kirja-arvostelun. Ajattelin vaan tässä nyt tulla nopeasti huikkaamaan, että elossa vielä ollaan ;) No, kummitustarinoista vielä senverran, että olen niistä aina tykännyt. Samoin kauhukirjallisuudesta. : D Esimerkiksi Stephen King on ensimmäisi kirjailijoita, joita olen aikuisten puolelta lukenut. Taisin olla jopa niinkin nuor kuin 11-13. Tässä kokoelmassa ei nyt Kingiä ole, mutta eiköhän kummitustarinoiden klassikkoihin, ja vähän vähemmän minulle tuttuihin nimiin ole ihan hyvä tutustua. 

ps. Huomaatteko miten hienosti nuo kirja ja luomiväripaletti sointuvat yhteen : D

Sofi Oksanen: Stalinin Lehmät

Toinen kirjani Oksaselta, vai kenties kolmas. Joo, kolmas. Luin Baby Janen tuossa talvella mutta en ole muistanut siitä postata tänne mitään. Jokatapauksessa Stalinin lehmät ovat samaa aihepiiriä kuin Puhdistuksin. Ainakin periaatteessa. Tässäkin muistellaan Viron historiaa osana Neuvostoliittoa. Lisäksi tarina on, aivan kuin puhdistuksessakin, kerrottu kahden eri sukupolven näkökulmasta, ja aika ja paikka limittyy ja lomittuu miten sattuu.

Ajoittain ajan hyppely tekee tarinasta vaikean seurata. En oikein osaa sano pidänkö siitä ominaisuudesta kirjassa vai en. Oksasen käyttämät eirttäin lyhyet luvutkin joissain kohti kirjaa, ovat sellainen ominaisuus, josta en myöskään ole aivan varma. 

Juonta en hirveästi nyt auo tämän enempää. Kerronpahan vain, että kirja käsittelee ainakin perfektionismin kiroja, syömishäiriötä, ja sitä miten moninaisia ongelmia oman identiteetin kieltämisestä voi tulla. Kaikkein eniten jälkikasvulle, joka on herkkä asioissa, jotka käsittelevät identiteettiä. Siitä miten kokonainen kansakunta, sekä myös suku ja sen menneisyys voivat vaikuttaa vielä vuosien jälkeenkin ihmisiin. Kulkien sukupolvesta toiseen.

Ajatuksia herättävä kirja siis. Kaiken kaikkiaan hyvä ja mielenkiintoinen. Joku Oksasen kirjoitustyylissä ei ole minun silmääni oikein kohdallaan. Tarina kirjassa on kuitenkin hyvä.

Marian Keyes: Mercy Closen Mysteeri

Tämä kirja on chick littiä parhaimmillaan. Ei ehkä sitä perinteisintä, mutta hyvää laatuaan kuitenkin. Kuten monessa muussakin Marian Keysin kirjassa, on tässäkin päähenkilönä yksi Walshin perheen tytöistä. Tälle kertaa se pahnanpohjimmaisin Helen. Helen, joka yrittää tienata leipäänsä yksityisetsivänä, ja siinä samassa päästä eroon masennuksestaan.

Taattua Keyesiä. Mustaa huumoria ja hassuja tilanteita. Kirja oli sanalla sanoen siis hyvä. Juonihan menee kutakuinkin niin, että Helenin palkkaa eräs hänen entinen poikaystävänsä etsimään kadonnutta comebackia tekevän poikapändin jäsentä. Samalla Helenin yksityiselämssäkin on parantamisen varaa. Hän näet pelkää, että masennus jonka hän luuli selättäneensä, olisi saapumassa takaisin.

Herkullinen juoni, ja näin ollen myäs herkullinen kirja. Tämänkin tuli luettua kohtalaisen nopeasti. Maistui kyllä. Pieni palanut reunus tässä lukunautinnossa kyllä oli. Miinusta tulee siitä, että vaikka päähenkilönä oli huippuhauskan Walshin perheen jäsen, ei muita Walshin perheen henkilöitä kirjassa kuvattu kovinkaan paljon, verrattuna joihinkin edellisiin kirjoihin. Siitä miinusta, sillä sen hullunkurisen perheen toilailut ovat aina olleet yksi parhaista asioista näissä kirjoissa. Toisiaan takapuolelle potkivat sisarukset, ja omalaatusten vanhempien suurempi läsnäolo olisi laittanut kirjaan kirsikan kakun päälle niin sanotusti.

Huolimatta pienestä makuvirheestä, kirja oli kuitenkin hyvä. Siinä rankka aihe oli jälleen kerran kuvattu humoristin rillien läpi. Kaikkea, ei etenkään masennusta, kannata ottaa aina niin vakavasti kupla otsassa. Huumorin pilkahdus voi tuoda valon kaiken pimeyden keskellä ja niin edes päin. Suosittelen kirjaa, hyvä oli. 

ps. en kyllä älynnyt mistä tuo kirjan nimi on tullut...

Tracy Chevalier: Tyttö ja helmikorvakoru

No niin, jälleen kirjapostausten pariin. Jälleen kerran on monta kirjaa postaamatta, mutta kirjoitan heistä kuitenkin tällä kertaa yksittäin. Kerrankin otin itse kuvia kirjankansista niin ei tarvitse netistä etsiä. Tämän kirjanhan ostin Jyväskylän reissulla divarista. Sattui silmää korkeasta kirjapinosta, ja se oli menoa se. Vain tämän yhden kirjan ostin siltä reissulta. Aloitinkin opusta lukemaan junamatkalla kotiin, ja loppuun lukaisin sen seuraavana aamuna.

Tyttö ja Helmikorvakoru on ollut mentaalisella lukulistallani lukiosta asti. Eräs silloisista kavereistani luki sen jollain äidinkielen kurssilla, ja sain silloin kirjasta sellaisen kuvan,että se voisi olla lukemisen arvoinen. Nyt kun se sattui sitten divarissa silmiin, niin olihan se pois ostettava. :D

Kirjahan on saanut innoituksena ihan oikeasti eläneestä taiteilijasta, tai tarkemmin hänen maalauksestaan, jonk akuva koristaa myös kirjan kantta. Ja kyseinen taideteoshan oli hollantilaisen Johannes Vermeerin maalaus "Turbaanipäinen tyttö". Kirjailija Tracy Chevalier on kirjassa yrittänyt punoa juonen maalauksen tytön ympärille, ja päässyt hyvään lopputulokseen. Ainakin minun mielestäni.

Kirja alkaa siitä, kun Griet niminen nuori tyttö joutuu lähtemään itse taitelija John Vermeerin perheen kotiapulaiseksi. Lähtiessään hän on vain 16-vuotias. Griet on protestantti, kun taas Vermeerin perhe on kokonaisuudessaan katolinen, mikä tekee sopeutumisen Grietille aluksi vaikeaksi. Hän on kuitenkin ainoa, joka saa siivota taitelilijan ateljeen. Lopulta hän päätyy taiteilijan malliksi. Tästä ongelmat alkavat.

Se juonesta, ei paljasteta liikaa ;) Kirja kuitenkin vei mennessään, eikä sitä olisi millään malttanut päästää käsistään. Tarina oli mielenkiintoinen, ja kaikken mielenkiintoisinta siinä oli se ristiriita palvelijana olon ja taitailijan mallina istumisen välillä. Etenkin kun maalaus on aistikas, ja salaperäinen muutenkin. Salaperäisyyden verho raottuu, kun Chevalier maalaa eteemme mahdolliset taustatarinan maalaukselle. Se kutkuttelee mielikuvitusta, vaikka onkin fiktiivinen, emmekä koskaan voi tietää, miten kaikki on oikeasti mennyt. Suosittelen kirjaa erittäin vahvasti. 

Huasteen sain: Five Things Challange

Sainpa haasteen Retalta ( http://todellavaiheessa.blogspot.fi/2013/07/five-things-challange.html). Joten nyt on jotain nopeaa mitä kirjoittaa ennen kuin palaan kirjapostauksiin jälleen kerran....

5 things I need daily

-  Kahvia

- Hiusharjaa

- Hammaspyykin

- Naamakirjan (kyllä, olen addikti..tosin tilapäivityksiä teen nykyään vähemmän kuin ennen.)

- Haleja

5 books I recommend

- Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen

- Donna Tart: Jumalat juhlivat öisin

- Kathryn Stocket: Piiat

- Audrey Niffenegger: Aikamatkustajan Vaimo

- Lee Harper: Kuin surmaisi Satakielen

5 materialistic gift wishes

- Blenderi

- Hyvä kirja

- Playstation move

- Lahjakortti vaatekauppaan

- Kumpparit

5 places I'd like to visit

- Englanti, ihan missä vaan siellä

- Uusi-Seelanti

- Irlanti

- Italia

- Turku (:D yks Suomen kaupungeista joissa en oo vielä ikinä käynyt)

5 adjectives that describe me

- Äkkipikainen

- Kärsimätön

- Luova

- Ystävällinen

- Huumornaisia ;)

5 maxims to give to others

- Älä puhu pahaa ystäviesi selän takana

- Osoita myötatuntia silloin kun sitä tarvitaan

- Muista arvostaa myös itseäsi

- Nauti elämästä

- Iloitse kun on ilon aihetta, sure kun surettaa