Kamila Shamsie: Poltetut Varjot

(Kuva: http://www.bookplus.fi/kirjat/shamsie,_kamila/poltetut_varjot-14291704)

Enpä ole pitkään aikaan kirjoittanut tänne kirjallisuusblogin puolelle mitään, vaikka kirjapostauksia olisi rästissä vaikka kuinka paljon. Tämänkin luin jo kesällä ja vieläpä kesäkuussa jopa. Eli on aikakin jo kirjoitella. Onneksi muistan tämän kirjan suhteellisen hyvin vielä nytkin. :)

Poltetut Varjot kertoo Hiroko Tanakasta, joka menettää suuren rakkautensa, kun Nagasagiin pommituksessta, sen pahamaineisen atomipommin pudotessa sinne. Kirja kertoo tarinan siiä kun Hiroko lähtee Intiaan etsimään entisen kihlattunsa Konradin sukulaisia, ja tapaa heidän kauttaan erään henkilön, josta Konrad on hänelle usein puhunut. Hän myös ystävystyy Konradin siskon kanssa.

Pikkuhiljaa Hirokon elämä alkaa asettua paikoilleen, kunnes Intiassa alkavat levottomat ajat, jotka ajavat Hirokon miehineen Pakistaniin. Se mitä sitten tapahtuu on parasta jättää pimentoon, etten pilaa kenenkään lukunautintoa paljastamalla liikaa :D

Poltetut Varjot onkin hieman syvällisempi rakkaustarina, joka kertoo muun muassa siitä, miten menetyksen jälkeen on vielä mahdollista rakentaa elämä uudelleen, jopa rankkojenkin kokemusten jälkeen. Jälleen kerran kirjan päähenkilö in vahva nainen, joka selviää kaikesta, mitä elämä heittää eteen, vaikka välillä tuntuukin, että ehkä tässä kirjassa sitä epäonnea on välillä vähän liikaakin.

Tämän kirjan mielenkiintoisuus, ja parhaus on kuitenkin mielestäni siinä, miten siinä käsitellään ensinnäkin Japanin atomipommituksia, ja sittmmin myös Intian ja Pakistani vaikeaa tilannetta, sek  lähi-itää. Samalla kirjassa on parin suvun tai oikeastaan perheen tarina, joiden selkärankana toimivat vahvat naishahmot. Kirjan keskiössä on peräti kolme eri sukupolvea. 

Poltetut Varjot on jälleen niitä kirjoja, jotka laittavat miettimään. Muistan selvästi, vaikka siitä onkin jo useampi kuukausi aikaa, että kun sain kirjan päätökseen minulle tuli sellainen vakava ja ....no miten nyt osaisin sen selittää..mietteliään haikea olo. Kyse ei ollut siitä, että kirja olisi ollut liian surullinen tai huono, tai mitään sellaista. Se vain sai todella ajattelemaan asioita, ja pohtimaan vakavasti tätä elämää ja ihmisiä, sekä tapahtumia, jotka voivat muuttaa niin paljon pienessäkin hetkessä. Samalla se antoi kuitenkin paljon toivoa, vaikkakin myös surullista. Kirja sai todella miettimään asioita. 

Suosittelisin kirjaa sellaiseen lukunälkään, jolloin haluaa lukea jotain monisyistä, ja ajattelua herättävää. 

Menipäs nyt aika filosofiseksi :D

Pirjo Hassinen: Sano että haluat

Luin tässä äidin luona kyläillessäni jälleen yhden kirjan, ja vaikka sitä ennen on odottelemassa monta kesän aikana luettua kirjaa, niin päätin tähän vällin nyt kirjoittaa tästä kerrankin  melko tuoreeltaan. Kuvaa en nyt jaksa etsiä. Kun en viitsi äidin koneelle latailla kuvia. 

Pirjo Hassinen on kirjailija, jonka kirjoja en ainakaan muista ennen lukeneeni. Tämä oli sitten ensimmäinen. Kirjassa seurataan kriisipykologi Laurasta, jonka elämää sekoittaa miehen huoli kadonneesta työtoverista. Kirja etenee minämutoisena, Lauran kertomana, mutta välillä tarinaa kerrotaan kadonneen työtoverin, naisen näkökulmista jolloin kerronta muuttuu kaikkitietävän kertojan kerronnaksi. En muista olenko koskaan lukenut kirjaa, jossa kerrontatyyppi vaihtelee miltei luvuittain. Mielestäni tämä tapa kuitenkin sopi tähän kirjaan. 

Tarinassa keskistytään Lauraan ja hänen ajatuksiinsa perhe-elämästä ja ystävyyssuhteesta, joka paljastuu olleen hänen miehensä ja tämän työtoverin välillä. Tarina kertoo myös tämän työtoverin, joka on nimeltään Essi, tarinan. Joissain luvuissa, missä puhutaan Lauran äänellä, kerrotaan kuitenkin myös Lauran aviomiehen Jimin näkökulma tapahtumiin ja asioihin. Oikeastaan kirjassa kuullaan siis kolmea eri kertojan ääntä.

 Kirjan kannattelevana voimana ja pääjuonena on Essin katoaminen työpaikaltaan. Kirjassa keskitytään tapahtumiin katoamisen jälkeen, jolloin näkökulma on Lauran tai hänen miehensä. Välillä palataa kuitenkin menneisiin tapahtumiin, ennen katoamista, jolloin näkökulma on Essin. Kaikkie kolmen taustat ja perhesuhteet tuntuvat myös olevan iso osa heidän tarinaa. Kolme eri perhettä, ja niiden kokemukset ovat siis myös mukana. Kirja on mielestäni osaltaan aivan kuin dekkari, mutta pääpaino ei kuitenkaan ole itse tapahtuneessa katoamisessa, vaan tärkeämpää näyttää olevan kaikkien osapuolten tunteiden käsittely. Tarinassa on mukana niin parisuhteen, syvän ystävyyden kuin perhesuhteidenkin tematiikka. Nämä kolme pääteemaa yhdessä jännityskertomuselementtien kanssa tekevät kirjasta mielenkiintoisen ja jännittävän. 

George R.R Martin: Miekkamyrsky 1-2

(Kuva: http://tulenjajaanlaulu.webs.com/miekkamyrsky.htm)

Kesälomassa on ollut se hyvä puoli, että on kerrankin ollut aikaa lukea oikein kunnolla. Niinpä on ollut aikaa myös todella paksuille kirjoille, ja ennätysvauhtia sainkin niitäkin luettua tuossa heinäkuussa. Esimerkiksi pääsin jatkamaan tätä Gerge R. R Martinin huikeaa fantasiakirjasarjaa, Tulen ja Jään Laulua, eteenpäin. Olen lukenut kaikki suomennetut osat nyt, ja tämä oli kolmas osa jaettuna kahteen osaan. Englannin kielinen alkuteoshan on yksi iso kirja ;) Joten nyt päätin, että teen postauksen milemmista osioista yhtäö aikaa. Ne kun ovat juonellisesti sama kirja. 

Miekkamyrskyssä jatkuu se saman taianomainen ja mukaansa tempaava fantasiatarina, joka sijoittuu aika keskiaikaiseen maailmaan, jossa on kuninkaita, ritaireita ja taikoja sekä myös erilaisia pahoja olentojakin. Ennenkaikkea tässä kirjassa jatkuu sukujen taistelu vallasta, ja siitä kuka on oikea kuningas. Tapahtumat jakautuvat ympäriinsä, ja jokainen luku kerrotaan jonkun henkilön näkökulmasta. Henkilökohtainen suosikkin on Tyrion, Lannisterin suvun ovela kääpiö. 

Miekkamyrskyssä tähän maailmaan mennään vielä syvemmälle kuin kahdessa edellisessä kirjassa. Tapahtumia alkaa olla enemmän myös muurilla, ja sen toisella puolella, jossa Yövartio yrittää puolustaa kuningaskuntaa muurin toiselta puolelta tulevia villejä sekä joitain paljon pahempia vihollisia vastaan. Välillä tarina taas kertoo Kuninkaansatamasta toisessa osassa olleen suuren taistelun jälkeen. Näemme myös mitä Starkien jäljelle jääneiden perheenjäsenten tarina jatkuu. Myö Daenerys, entisen kunignassuvun viimeinen elossa oleva jäsen, jatkaa matkaansa Kapean meren toisella puolella. 

Tässä osassa kirjasarjaa tapahtuu siis paljon, joukkoon tulee myös uusia henkilöhahmoja ja juoni alkaa risteilemään sinne tänne. Vaikka se tekee kirjan lukemisesta hieman hankalaa, että henkilöhahmoja ja tapahtumia on niin paljon, niin tarinan langat pysyvät vielä jokseenkin kirjailijan käsissä, vaikka lukija voi hieman ärsyyntyä sekavuudesta. Siitä huolimatta tämäkin osa kirjasarjaa pitää otteessaan loppuun asti, ja  tekee kirjasarjasta jälleen fantasiaa, joka ehdottomasti on kyseisen kirjallisuudenlajin parhaimmistoa.

Yleistä höpötystä

Olen tässä pitänyt epähuomiossa hieman taukoa tässä kirjabloggailussa, (bloggailussa muutenkin) kun on ollut kaikenlaista puuhaa viime aikoina, jotka ovat sitten vähentäneet koneella istumista. Lukenut olen kyllä ahkerasti, ja miulla onkin monta kirjapostausta rustattavana jahka tässä pääseen niiden kirjoitteluun paneutumaan. : D

Vähän hankalaa kun ei reaaliajassa ehdi aina heti kirjoittelemaan, kun on kirjan lukenut. Vaan enköhän niitä kirjapostauksiakin ala saada aikaiseksi sitten jahka muut elämä antaa niiden rustailulle tilaa ;) Älkää siis huoliko mikäli olette uusia postauksia kaipailleet...niitä tulee sitten myöhemmin. ;) Odottamassa olisi ainakin seitsemän jo luettua kirjaa, joista olisi postaukset rustattavana. ;)

Anja Snellman: Parvekejumalat

Kuva: ( http://www.menaiset.fi/artikkelit/kulttuuri/kirjat/art1548-Kirja-arvio--Anja-Snellman--   Parvekejumalat.html)

Luin tuossa tänään tämän kirjain yhdeltä istumalta miltei kokonaan. Olin aloittanut sen tosin viimeviikolla jo mutta tänään vasta luin suurimman osan kirjasta tuossa parin tunnin aikana. Tarina piti otteessaan loppuun asti vaikka olikin kirjoitettu mielestäni ehkä hieman liian oudolla poljennalla. En oikein osaa selittää, kirjan kieli oli ehkä vähän töksähtelevä paikoitellen, tosin sen vastapainona se oli välillä myös hyvin kaunista. Aihe on aika kiistanalainen ja tulenarka aihe nimittäin Islamin usko ja etenkin naisten asema siinä.

Parvekejumalat kertovat kahden nuoren naiset tarinan. Toinen on somaliperheen tytär Anis, joka haaveilee länsimaisesta elmämäntavasta ja piilottelee kiellettyjä tavaroita, kuten vaatteita, meikkejä yms. vanhoissa lastenvaunuissa kerrostalon porraskäytävässä. Toinen taas Alla-Zahra, entiseltä nimeltään Alla Pohjolainen, joka haluaa omaksua muslimikulttuurin ja pukeutua kaapuun ja huiviin, piilottaa kehonsa ja sen arvet sen alle. Aniksen ja Alla-Zahran elämät kohtaavat kirjassa tavalla, joka muuttaa heidän elämänsä.

Kirjassa käsitellään siis ajankohtaista asiaa. Naiseutta  kahdesta eri näkökulmasta. Samoin kulttuurien kohtaamista ja sen kohtaamisen vaikeutta. Tarina on mielenkiintoinen mutta en tiedä kannattaako sitä ottaa kovin todesta. Siinä käsitellään aika paljon stereotypioita muslimeista, jotka alistavat naisia, ja tekevät julmuuksia. Luulen kuitenkin, että näiden stereotypioiden kärjistäminen on kirjassa tehokeino, ei niinkään tarkoitus tuomita kaikkia muslimeja, tai niin sen ainakin tulkitsen.  Tosin jos olen väärässä niin sitten kirja on hieman yksipuolinen eikä ota huomioon toista näkökulmaa.  

Jokatapauksessa kirja saa miettimään asioita, ja pohdiskelemaan. Antaa ajatuksia. Lukukokemuksena kirja oli mielenkiintoinen ja nopealukuinen vaikka jättikin paljon ajattelemisen aihetta. 

Kate Jacobs: Lankakaupan Talvi

(Kuva: http://www.lehtipiste.fi/fi/kirjat/415656/Jacobs,+Kate%3A+Lankakaupan+talvi/)

Löysin Kirjatorin kolme pokkaria kympillä tarjouksesta kolme ostamisen arvoista kirjaa, ja tämä on yksi niistä. Kate Jacobsin Lankakaupan talvi on lämminhenkinen mutta syvällinen lähinnä naisille suunnattu romaani, joka on jatkoa kirjoille Pieni Lankakauppa ja Lankakaupan tyttö. Kirjan keskiössä on eräs pieni lankakauppa, ja joukko naisia, jotka kokoontuvat neulontakerhoon säännöllisesti, jonka kautta ovat aikoinaan tutustuneet. Heidän elämänsä liittyvät moni tavoin yhteen, ja Lankakaupan Talvi jatkaa heidän tarinansa kertomista.

Juonesta en oikein viitsi paljastaa hirveästi,kun sitten koko kirjasarjan tapahtumat selviäisivät ehkä liian hyvin. Kerrotaan nyt kuitenkin, että kirjat teemat liikkuvat ystävyydessä, menetyksessä ja sen käsittelyssä sekä uuden elämänvaiheen aloittamisen vaikeudesta ja ihanuudesta.

 Näissä tästä lankakaupasta kertovissa kirjoissa on ihanan lämmin tunnelma vaikka niissä käsitellään myös vaikeitakin asioita. Vaikka kirjoissa käsitellään myös vaikeita asioita ja tapahtumia niin niissä on kuitenkin positiivinen pohjavire. Osittain siksikin, että suurena teemana on se, että elämä jatkuu tahdoimme me sen jatkuvan tai emme, ja että menneisyytemme kokoaa meidät kokonaisuuksiksi, ja olemme yhteydessä menneisyyteemme ja rakkaimpiimme aina, vaikka tapahtuisi mitä. Elämän yllätyksellisyyskin on yksi teemoista, joita kirja mielestäni käsittelee.

Voisin suositella tätä kirjaa, ja aikaisempia sarjan osia oikein lämpimästi kaikille. Hauska lisä kirjoissa on myös siinä, että niissä aina pari neulontaohjetta ja leipomusreseptiä. ;)

Danielle Steel: Hiljainen Kunnia

(Kuva ihan itse otettu, kun en löytänyt netistä mitään järkevää kuvaa ja satuin olemaan kuvanottotuulella..)

Luin tuossa vähän aikaa sitten Danielle Steelin kirjan Hiljainen Kunnia. Se oli silloin kun minulla oli aivan yletön hömppäkirjafiilis, ja halusin lukea jotain kevyttä. Kirja osoittautui ihan hyväksi, ei mitään parhaimpia lukemiani teoksia mutta ihan jees kuitenkin. Kirja kertoin Japanilaisesta tytöstä, joka lähetetään vähän ennen  Yhdysvaltojen liittymistä toiseen maailmansotaan Jenkkeihin opiskelemaan tyttökouluun (vain tytöille tarkoitettuun yliopistoon) ja asumaan valloissa asuvien sukulaistensa luo. Tytöllä on vaikeuksia sopeutua joukkoon ja kaikke pahentaa vielä se, että hänen ollessaan koulussa Japani ovat hyökännet Pearl Harboriin, jonka seurauksena japanilaisia aletaan kohdella huonosti. Kirja on tarina tytön selviytymisestä samoin kuin rakkauden löytämisestä siinä sivussa. Perus Danielle Steeliä kuitenkin, tosin tässä kuvataan menneisyyttä.

Kuten aluksi kirjoitin, kirja oli ihan tyydyttävä lukukokemus. Aihe oli mielenkiintoinen, ja luin kirjan suhteellisen nopeasti. Sanoisin kuitenkin, että aiheesta olisi voinut saada hieman paremmankin kirjan aikaiseksi. Pääosassa oli kuitenkin taas rakkaustarina. Rakkaushömppäähän toki halusin lukea, joten siinä mielessä Hiljainen Kunnia oli ihan hyvä valinta. Kirja ei kuitenkaan jättänyt mitenkään järisyttävää fiilistä. Kuten sanottu, ihan ok kirja rakkaushömpäksi, joka yrittää olla syvällisempi kuin onkaan. Itse henkilökohtaisesti tykkään enemmän Nora Robertsin tämäntyylisistä kirjoista kuin näistä Danielle Steelen hengentuotoksista. Molempien kirjailijoiden kirjoja olen toki lukenut vuosikaudet. Vaan eipä tästä sen enempää. 

Minulla ei ole mitään sen kummempaa tai syvällisempää sanottavaa tästä kirjasta.