Enpä ole pitkään aikaan kirjoittanut tänne kirjallisuusblogin puolelle mitään, vaikka kirjapostauksia olisi rästissä vaikka kuinka paljon. Tämänkin luin jo kesällä ja vieläpä kesäkuussa jopa. Eli on aikakin jo kirjoitella. Onneksi muistan tämän kirjan suhteellisen hyvin vielä nytkin. :)
Poltetut Varjot kertoo Hiroko Tanakasta, joka menettää suuren rakkautensa, kun Nagasagiin pommituksessta, sen pahamaineisen atomipommin pudotessa sinne. Kirja kertoo tarinan siiä kun Hiroko lähtee Intiaan etsimään entisen kihlattunsa Konradin sukulaisia, ja tapaa heidän kauttaan erään henkilön, josta Konrad on hänelle usein puhunut. Hän myös ystävystyy Konradin siskon kanssa.
Pikkuhiljaa Hirokon elämä alkaa asettua paikoilleen, kunnes Intiassa alkavat levottomat ajat, jotka ajavat Hirokon miehineen Pakistaniin. Se mitä sitten tapahtuu on parasta jättää pimentoon, etten pilaa kenenkään lukunautintoa paljastamalla liikaa :D
Poltetut Varjot onkin hieman syvällisempi rakkaustarina, joka kertoo muun muassa siitä, miten menetyksen jälkeen on vielä mahdollista rakentaa elämä uudelleen, jopa rankkojenkin kokemusten jälkeen. Jälleen kerran kirjan päähenkilö in vahva nainen, joka selviää kaikesta, mitä elämä heittää eteen, vaikka välillä tuntuukin, että ehkä tässä kirjassa sitä epäonnea on välillä vähän liikaakin.
Tämän kirjan mielenkiintoisuus, ja parhaus on kuitenkin mielestäni siinä, miten siinä käsitellään ensinnäkin Japanin atomipommituksia, ja sittmmin myös Intian ja Pakistani vaikeaa tilannetta, sek lähi-itää. Samalla kirjassa on parin suvun tai oikeastaan perheen tarina, joiden selkärankana toimivat vahvat naishahmot. Kirjan keskiössä on peräti kolme eri sukupolvea.
Poltetut Varjot on jälleen niitä kirjoja, jotka laittavat miettimään. Muistan selvästi, vaikka siitä onkin jo useampi kuukausi aikaa, että kun sain kirjan päätökseen minulle tuli sellainen vakava ja ....no miten nyt osaisin sen selittää..mietteliään haikea olo. Kyse ei ollut siitä, että kirja olisi ollut liian surullinen tai huono, tai mitään sellaista. Se vain sai todella ajattelemaan asioita, ja pohtimaan vakavasti tätä elämää ja ihmisiä, sekä tapahtumia, jotka voivat muuttaa niin paljon pienessäkin hetkessä. Samalla se antoi kuitenkin paljon toivoa, vaikkakin myös surullista. Kirja sai todella miettimään asioita.
Suosittelisin kirjaa sellaiseen lukunälkään, jolloin haluaa lukea jotain monisyistä, ja ajattelua herättävää.
Menipäs nyt aika filosofiseksi :D
Hei!
VastaaPoistaLuin kirjan juuri. Jäi hyvin ajatuksia herättävä olo. Ydinpommi Nagasakiin, Pakistanin itsenäistyminen, Afganistanin loputon sota...
Ihmiset siinä kaikessa elämässä mukana.
Minusta kirja oli hyvin herkkä ja kaunis, filosofinen ja uskottavan realistinen.
Ja tarinan loppu oli todella sykähdyttävä!