Höpötihöp

Damn, unohdin taas ottaa Humisevan Harjun äidin luota mukaan, enkä osaa postata siitä, ellen saa kirjaa fyysisesti näppeihini. Urgh!

Voisinkin tähän vähän päivitellä tämänhetkistä tilannettani kirjojen rintamalla. Olen kohta lukenut Anna Karenina suurteoksen ensimmäisen kirjan, ja fiiliksistäni jon senverran, että kirja on tähän mennessä ollut erittäin hyvä ja elävästi kirjoitettua tekstiä. Tykännyt olen kovasti siis. Luulenpa, että seuraava kirja josta postaan tulee olemaan juurikin tuo Anna Karenina, ellen ehdi tässä välissä lukaista jotain kevyempää kirjaa välipalana. Opiskeluihin kun pitäisi taas keskittyä. Kirjastosta on tosin ollu tuo Stephen Kingin Musta Torni -sarjan kolmas osa jo olmisen kuukautta kohta lainassa, ja sekin polttelisi näppejä. Löysin myös kirja-alennuksista Joe Hillin Sydämen Muotoisen Rasian viidellä eurolla, ja se lähti mukaan. Kyseinen kirja myös polttelisi näpeissä. Liian paljon on taas kirjoja, joita haluaisin lukea, mutta liian vähän aikaa siihen lukemiseen.

(Näin blogini yleiseen aihepiiriin liitymättä. Sain tänään aineenopettajan pedagogisten opintojen soveltuvuuskokeen tulokset ja minut on valittu sitä opiskelemaan! Olen asiasta erittäin onnellinen, minusta tulee vielä joskus historian opettaja!)

Bernard Cornwell: Viimeinen Kuningaskunta

Bernard Cornwellin kirjoittama Viimeinen Kuningaskunta aloittaa kirjasarjan, joka kertoo 800-luvun Englannista, jolloin viikingit, aikalaisittain pohjanmiehet, hallitsivat suurta osaa Britanniasta. Kirja kertoo ajasta jolloin Wessex on ainoa jäljellä oleva englantilainen kuningaskunta, jota hallitsee Alfred. (myöhemmin tunnettu Alfred Suurena).

Tarinan päähenkilö on kuitenkin kuvitteellinen Uhtred Uhtdredinpoika, joka jää orvoksi ja jonka viikingit ottavat luokseen ja kasvattavat. Viimeinen Kuningaskunta kertoo hänen lapsuudestaan viikinkien luona ja nuoruudestaan, jolloin hän erinäisten väkivaltaisten tapahtumien kautta päätyy takaisin englantilaisten pariin ja puolelle pohjanmiehiä vastaan. Uhtred on ristiriitainen hahmo, joka ei missään vaiheessa tiedä, minne kuuluisi ja ketä kannattaisi. Viimeinen Kuningaskunta onkin kasvutarina, jossa kohtalo kuljettaa Uhtredia milloin mihinkin suuntaan. Enempää en haluaisi juonesta paljastaa, koska jos tästä tietää liikaa etukäteen on se huono asia lukukokemuksen kannalta.

Omasta lukukokemuksestani sen verran, että luin tämän kirjan aika nopeassa tahdissa, sillä se piti otteessaan aina ensimmäisestä luvusta viimeiseen asti. Kirjaa lukiessani muistin taas sen miksi historia on mielestäni aina ollut mielenkiintoista. Historia avautuu eteemme usein tarinana ja sen tenho ei koskaan lakkaa. Vaikka tämä kirja on suurelta osaltaan fiktiivinen niin monet tapahtumat ja henkilöt pohjautuvat oikeisiin tapahtumiin. Uhtredin tarina on seikkailukertomus mutta samalla tämä kirja, Viimeinen Kuningaskunta, on historiallinen romaani, jossa fakta ja fiktio sekoittuvat mitä mainioimmalla tavalla. Suosittelen kirjan lukemista niille, jotka ovat kiinnostuneita historiasta ja viikingeistä englannissa. Ennen kaikkea suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat päästä sisälle suureen seikkailuun.

Jane Austen ja Seth Grahame- Smith: Ylpeys ja Ennakkoluulo ja Zombit

Ylpeys ja Ennakkoluulo ja zombit, mitä siitä voi sanoa? Kirjan juoni on pääpiirteiltään tietenkin Jane Austenin kirjoittaman klassikkoteoksen mukainen, pienin poikkeuksin. Eikä vähäisin näistä poikkeuksista ole se, että kirjassa esiintyy se ylimääräinen tekijä, eli zombit. Mitä zombit sitten antavat tälle teokselle? No ensinnäkin ne tekevät päähenkilöstä Elizabeth Bennettistä yhden Britannian kyvykkäimmistä zombinmetsästäjistä ja antavat Elizabethin ja Herra Darcyn suhteelle synkän mutta humoristisen leimansa. Zombit tuovat kirjaan myös lisää huumoria, mitä ei toki alkuperäisestä teoksestakaan puuttunut, zombihuumori on vain hieman, eh, erilainen lisä kirjaan. Kirjassa on myös zombien myötä aivan uusi elementti, suora väkivalta. Enempään en juonesta nyt viitsi, enkä osaa paljastaa.

Oikeastaan tunteeni tätä kirjaa kohtaan ovat hieman ristiriitaiset. Kirjan nimi ja olemus toki houkuttivat minua tarttumaan siihen, ja pidän zombeista elokuvissa ja miksen siis kirjoissakin. Toisaalta riepottelevatko zombit tämän Jane Austenin klassikon kappaleiksi ja ryöstävätkö ne siltä kaiken arvokkuuden? Eipä kai, koska tämä kirja tulee ottaa vastaan huumorintajulla ja omana itsenäisenä teoksenaan, ei niinkään Ylpeyden ja Ennakkoluulon uutena versiona. Kirja toimii hyvin kevyenä viihteenä niille, jotka pitävät zombiviihteestä ja haluavat nähdä sitä yhdistettynä romanttiseen klassikkokirjallisuuteen. Tätä kirja ei tule kuitenkaan ottaa liian vakavasti.

Lukukokemuksena kirja oli mielenkiintoinen mutta en laskisi sitä parhaiden lukemieni kirjojen joukkoon, ja Jane Austenin alkuperäisteos pesee kyllä tämän 6-0 ;)

Keskisuomalaisen sadan kirjan lista

BBC:n sadan kirjan lista on nyt saanut suomalaisen vastineen. BBC:n listaus oletti listalta luetun keskimäärin kuusi kirjaa. Nyt Keskisuomalainen on tehnyt oman listansa sadasta kirjasta, jotka tulee lukea ennen kuolemaa. Oletko valmis hautaan?

Ohjeet: Kopio tämä muistiinpanoihisi. Tägäytä muita kirjanörttejä, myös minut, jotta näen mitä olet vastannut. Lihavoi kirjat, jotka olet lukenut kokonaan; kursivoi kirjat, jotka olet aloittanut muttet ikinä saanut päätökseen tai joista olet lukenut pätkiä. Luetuksi kirjaksi lasketaan myös, jos joku on lukenut kirjan sinulle.

Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa:

1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen

2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta

3.Väinö Linna - Tuntematon sotilas

4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä

5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3

6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa

7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus

8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja

9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille

10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli

11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi

12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja

13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys

14. George Orwell - Vuonna 1984

15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija

16. Elias Lönnrot - Kalevala

17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo

18. Sofi Oksanen - Puhdistus

19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu

20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan

21. Richard Bach - Lokki Joonatan

22. Umberto Eco - Ruusun nimi

23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti

24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III

25. Dan Brown - Da Vinci -koodi

26. Enid Blyton - Viisikko-sarja

27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase

28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri

29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja

30. John Irving - Garpin maailma

31. Louisa May Alcott - Pikku naisia

32. Victor Hugo - Kurjat

33. C.S. Lewis - Narnian tarinat

34. A.A. Milne - Nalle Puh

35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon

36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia

37. Emily Bronte - Humiseva harju

38. William Golding - Kärpästen herra

39. Juhani Aho - Rautatie

40. Leo Tolstoi - Anna Karenina

41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli

42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001

43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa

44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani

45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5

46. Isaac Asimov - Säätiö

47. Aapeli - Pikku Pietarin piha

48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha

49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa

50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää

51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut

52. Albert Camus - Sivullinen

53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu

54. Hergé - Tintti-sarja

55. Miquel Cervantes - Don Quijote

56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira

57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut

58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi

59. Herman Hesse - Lasihelmipeli

60. Günther Grass - Peltirumpu

61. Jostein Gaarder - Sofian maailma

62. Leon Uris - Exodus

63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö

64. Ilmari Kianto - Punainen viiva

65. Franz Kafka - Oikeusjuttu

66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä

67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa

68. John Steinbeck - Eedenistä itään

69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie

70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin

71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä

72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa

73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa

74. Giovanni Boccaccio - Decamerone

75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva

76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys

77. Homeros - Odysseia

78. Peter Hoeg - Lumen taju

79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira

80. William Shakespeare - Hamlet

81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja

82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia

83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia

84. Thomas Harris - Uhrilampaat

85. Raymond Chandler - Syvä uni

86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani

87. Deborah Spungen - Nancy

88. Stephen King - Hohto

89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla

90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat

91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi

92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo

93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu

95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja

96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran

97. Veijo Meri - Manillaköysi

98. Maria Jotuni - Huojuva talo

99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän

100. Jan Guillou - Pahuus

Tässäpä tämmöinen välipala postaus. Olen tämän tehnyt joskus facebookissa muistiinpanoihini, joten kopsasin tämän sieltä.

Pitkän tauon jälkeen...

Oho, olen näköjään viimeksi postannut tänne reilut pari kuukautta sitten. Taisin jo melkein unohtaa koko blogin. Toivon nyt kuitenkin,että tähän tulisi muutos. Löysin tänään nimitäin kirjakaupan alesta jotain todella vinkeää, joka varmasti rohkaisee päiväkirjailemaan lukemistani kirjoista. Ostin nimittäin sellaisen lukupäiväkirjan, jossa on ihan mallikysymykset ja muuta sellaista. Luulen, että kun täytän ensin semmoisen niin siltä pohjalta on matalampi kynnys lähteä rakentamaan postausta. :D Enkö olekin ovela.

Toinen tärkeä ostokseni tänään (ja aiheeseenikin ehkä jollain tavalla liittyvä) on kaunis muistikirja jonka osti, ja johon aion alkaa pitämään pitkästä aikaa paperista päiväkirjaa. Sellaista olen kaivannut, sillä meillä kaikilla on ne omat ajatuksemme ja asiamme, joita emme ihan aina haluaisiedes kaikista läheisimmille ihmisille kertoa. Livejournalissa olevan nettipäiväkirjani haluan pitää avoinna yleisölle, joten omat salaiset asiani menevät sitten paperisen päiväkirjan sivuille. Kirjoittaminen on kaikissa muodoissaan niin ihanan rentouttavaa.

Sitten takaisin kirja-aiheisiin. Minulla on vieläkin kirjoittamatta se postaus Humisevasta Harjusta mutta kirjoitan sen kunhan muistan ottaa äitini luota kyseisen kirjan mukaan. Se on jäänyt sinne jostain syystä. Olen nyt viime aikoina lukenut muitakin kirjoja, joista voisin tänne kertoilla. Esimerkiksi Jane Austenin& Seth Grahame-Smithin Ylpeys ja Ennakkoluulo ja Zombit. Tällä hetkellä olen lukemassa Anna Kareninaa ja siitäkin tulee postaus kunhan saan sen luettua. Ajattelin myös, että kirjoittaisin myös postauksen lempikirjoistani ja ehkä jotain muutakin lukemiseen liittyvää, joka ei sinällään ole kirja-arvostelua. Saa nähdä, mitä keksin ja mitä ehdin toteuttaa. Opiskelut on kuitenkin hoidettava samoin kuin parisuhdeasiat ja muut ihmissuhteet, joten siksi näitä blogihiljaisuuksia tulee. Voisin nyt kuitenkin luvata myöhäisenä uudenvuoden lupauksena, että päivittelen tänne useammin.

Marien Keyes: Kuuleeko Kukaan?

Tämä on nyt tällainen pikainen postaus ihan vain siksi, että sain inspiraation kirjoittaa näin niinkuin aivan yllättäin. Olen tällä hetkellä käymässä vanhempieni luona ja jälleen kerran olen sortunut tutkimaan äitini kirjappinkkaa, jonka hän on lainannut kirjastosta. Sieltä löysin erään lemppari(hömppä)kirjailijani Marian Keyesin teoksen Kuuleeko kukaan? En tiedä onko tämä nyt sitä chic lit- sydeemiä. Nämä kaikki termit eivät ole minulle kovinkaan tuttuja, mitä nykyään joistain kirjallisuudenaloista käytetään.

Jokatapauksessa Marian Keyes on tämän kevyemmän mutta kuitenkin minun mielestäni jokseenkin vakavastikin otettavan kirjallisuudenlajin parhaimmistoa. Hän osaa kirjoittaa romanttista kirjallisuutta käsitellen vakaviakin aiheita rennon humoristisesti ja elämänmakuisesti. En voi muuta sanoa kuin että, minä tykkään!

Kuuleeko Kukaan kertoo Anna Walshista, joka asustelee pahasti loukkaantuneena vanhempiensa sohvalla Duplinissa ajatellen New Yorkiin paluuta, jossa häntä odottaa monien muiden hyvien asioiden lisäksi hänen miehensä Aidan. Annan elämä ei kuitenkaan ole helppoa, sillä häntä vaivaavat niin henkiset kuin fyysisetkin painolastit ja Aidanin katoamistemppu. Pystyykö Anna siirtymään eteenpäin? Paljastus Aidanin menneisyydesta kuitenkin muuttaa hänen elämänsä lopullisesti.

Kirja on minulla noin puolessa välissä ja voin jo todeta, että Marian Keyes on tehnyt sen taas. Luonut koskettavan ja surullisen mutta kuitenki sisimmältään elämänmyönteisen teoksen, jossa yhdistetään huumoria vakavaan aiheeseen. Tämä on täydellinen kirja viikonloppulomailuun maalla. Kuuleeko Kukaan on htäaikaa sekä syvällinen, että helppolukuinen kirja jonka lukee helposti parissa päivässä.

Jotenkin minulle jää aina tämän naisen kirjoittamista romaaneista aina positiivinen ja iloinen olo vaikka ne saattavat käsitellä rankkojakin asioita. Tässäkin kirjassa, kuten monessa muussakin Keyesin romaanissa, on vahvana teemana se, että elämä jatkuu rankkojenkin tapahtumien ja sattumusten jälkeen. Suosittelen tätä kirjaa ja muita Marian Keyesin kirjoja, jotka käsitittelevät Walshin perheen sisaruksia. Näistä ovat tämän kirjan lisäksi muun muassa Naura, Clare, naura, Rachelin loma ja enkelit.

(Pyydän anteeksi kaikkia kirjoitusvirheitä. Tein tämän postauksen aika pikana!)

Ben Elton: Popcorn

Tämä kirja sattui käteeni kirjastossa lähinnä sen mielenkiintoisen nimen perusteella. Lukemispäätöksen löi lukkoon se kun aukaisin kirjan ja sen etukannessa kerrottiin, kirjailija eli Ben Elton olleen käsikirjoittaja sarjassa Musta Kyy (Joka muuten on aivan mahtava brittikomedia 80-luvulta). Halusin nähdä onko miehen romaani yhtä purevan hauskaa luttavaa kuin hänen komediansa oli katsottavaa. Tämä kirja sisälsikin juuri sitä, mitä odotin mustan kyyn kirjoittajalta; Mustaa huumoria höystettynä vakavalla sanomalla. (toisaalta en ole varma oliko Mustassa Kyyssä mitään sanomaa :D)

Kirja kertoo elokuvaohjaajasta nimeltä Bruce Delametri. Bruce on luonut maineensa postmoderneilla väkivaltaelokuvilla, joissa vilisee karismaattisia tappajia. Kirja kertoo vuorokaudesta, jonka aikana Bruce saa elämänsä tunnustuksen; oscarin. Hänen kotonaan kuitenkin odottaa yllätys, valkoista roskaväkeä oleva pariskunta, joiden mielestä Brucen elokuvat ovat niin siistejä, että he ovat itsekin ryhtyneet tappajiksi. Näin alkavat dramaattiset tapahtumat, joissa fakta ja fiktio sekoittuvat.(kuvaus takakantta mukaellen,koska en halua paljastaa liikaa juonesta.)

Popcorn oli ilahduttavan erilainen ja ironinen jännityskertomus, joka piti otteessaan koko ajan. Jännityskirjallisuus ei aina välttämättä ole ihan näin selkeästi yhteiskuntaa peilaavaa kuin tämä kirja oli. Kirjan teemat liikkuivat ennenkaikkea vastuunotossa, tai pikemminkin siitä, ettei kukaan halua ottaa vastuuta mistään. Kaikesta pahasta syytetään muita tahoja ja osoitellaan sormella myös viihdekirjallisuutta. Tärkein kysymys, jonka kirja minussa herätti oli se onko vika yksilöissä vai järjestelmissä? Tähän ei ole helppo saada vastausta, ehkä vika on molemmissa.

Suosittelen kirjaa jännityskirjallisuuden ystävien lisäksi myös heille, jotka kaipaavat lukemiltaan kirjoilta myös syvyyttä ja yhteiskunnallista kritiikkiä viihteen lisäksi. Tämä ei ollut ehkä parhaita kirjoja, joita olen lukenut mutta antoi ainakin ajateltavaa keskivertoa jännityskirjallisuutta enemmän.