Sarianna Vaara: Huomenkellotyttö

Alkukesällä luettujen kirjojen postaukset ovat edelleen kesken, tuhma minä. Olen ollut viime aikoina luvattoman huono kirjabloggaaja mutta olen edelleen innostunut lukemisesta ja kirjablogin pitämisestä. Kyllähän hidas tahti on parempi kun ei minkäänlaista tahtia ollenkaan. :D

Nyt kuitenkin asiaan. Eli Sarianna Vaaran omaelämänkerralliseen romaaniin Huomenkellotyttö. Kirja pohjautuu siis Marianna Vaaran omaan lapsuuteen ja  nuoruuteen mielenterveysongelmaisen äidin kanssa.

Anna asuu äitinsä Elenan kanssa kahdestaan, isosisko on muuttanut pois opiskelujen perässä eikä paljoa tykkää kotona käydä. Parhaimmillaan elämä äidin kanssa on hauskaa ja mielikuvitusrikasta. Pahimmillaan Anna joutuu pelkäämään äitinsä puolesta, ja hakemaan apua ulkopuolelta. Äiti sairastaa skitsofreniaa, ja on myös maanisdepressiivinen. Annan elämään mielenterveysongelmaisen äidin kanssa mahtuu elämän kaikki kirjot. Välillä äidin kanssa on ihanaa, ja kahdestaan asuminen on huippua. Välillä elämä on taas painajaista kun joutuu pelkäämään pois joutumista ja sitä, että äiti tekee itselleen jotain. Elämään mahtuu niin valoa kuin varjoakin kun Anna kasvaa lapsesta aikuiseksi äitinsä varjossa. Äiti on samalla niin rakas, ja samalla vaatii Annalta aivan liikaa. Äiti-tytärsuhde on ristiriitainen. Anna on parhaimmillaan äidin oma Huomenkellotyttö, ja pahimmillaan äiti uppoaa pelkästään itseensä.

Huomenkellotyttö on hyvin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja. Se pääsee syvälle henkilöidensä sisään, ja se sisältää niin iloa kuin suruakin, sekä paljon ahdistusta. Tarina on elämänmakuinen ja aito, kenties juuri siksi että se on omTaelämänkerrallinen. En tiedä mitä muuta voisin kirjasta sanoa, ehkäpä sen että vaikka lukemisesta on jo aikaa jonkun verran, on kirja edelleen vahvana tunteena mielessäni. Todella vaikuttava teos, jota suosittelen luettavaksi jos tämmöinen kirjallisuus vähääkään kiinnostaa.