Kirjapostaukset laahaavat jäljessä, tiedän. Elämän erinäiset tapahtumat ovat tulleet tielle. Nyt kuitenkin on tormistauduttava ja alettava purkamaan tätä vyyhteä. Postauksia alkaa siis sadella pikkuhiljaa. Edes yksi postaus viikossa voisi olla alku.
Rästipostausten kirjoittaminen alkaa kuitenkin nyt ja se alkaa kepeällä nuortenkirjalla. Kyseessä on Eppu ja Anna Nuotion Venla T:n se ainoa oikea. Vastalainattuani kirjan jo kotiin, tajusin että se on jatkoa jollekin toiselle kirjalle. Luin sen silti. Onneksi siinä muisteltiin tärkeimpiä juonellisia käänteitä edellisestä kirjasta, joten mukaan hyppääminen ei ollut liian vaikeaa.
Venla T:n se ainoa oikea on puhdasta nuorten aikuisten suhdesoppaa, ja muita ongelmia. Kevyttä nuorten hömppää siis. Sillä oli hyvä vähän irtautua lukujumista, vaikka senkin lukemisen jälkeen lukeminen vielä hieman takkusi. Kirjassa lukion viimeisellä oleva Venla T. yrittää selviytyä abi-keväästä sydänsurujen keskellä. Poika, johon hän on rakastunut, seurustelee hänen lempitätinsä kanssa (tämä lempitäti sattuu olemaan Venlan ikäinen, ja hänen ukkinsa nuorin tytär). Venla kuitenkin tietää itse kuuluvansa pojan kanssa yhteen.
Tämän rakkauden kolmiodraaman lisäksi Venla etsii itseään ja sekoilee opintojensa, tai niiden puuttumisen takia. Lopulta kaikki kuitenkin paranee, ja valoisammat ajat ovat edessä. Kirjassa käsitellään lähinnä tuikitavallisia teinin ongelmia, ja se on mukavaa ja kevyttä nuorisohömppää, juuri sellaista mitä tänä keväänä tarvitsin.
Tämän rakkauden kolmiodraaman lisäksi Venla etsii itseään ja sekoilee opintojensa, tai niiden puuttumisen takia. Lopulta kaikki kuitenkin paranee, ja valoisammat ajat ovat edessä. Kirjassa käsitellään lähinnä tuikitavallisia teinin ongelmia, ja se on mukavaa ja kevyttä nuorisohömppää, juuri sellaista mitä tänä keväänä tarvitsin.
Minullakin on tämä lainassa, mutta en ole vielä ehtinyt lukea. Kansikuva ei ainakaan ole kovin innostava, se on tyyliltään melko lapsekas, vaikka kirja on ilmeisesti suunnattu pikemminkin murrosikäisille kuin alakoululaislle.
VastaaPoistaJuu. Niinhän se on suunnattu nuorille aikuisille, tai sellaisesta hyllystä löysin sen. Oli se kyllä hieman lapsellinen myös sisällöltään kertoakseen lukion abista mutta niin minäkin olin vielä lukiossa. :D Näennäisesti luulin olevani aikuinen vaikka näin retroperspektiivisesti olin aikamoinen kakara vielä silloin. Ihan kiva välipalakirja :)
PoistaNo niinhän se on, että lapsia sitä varmasti silloin oltiin. ;)
Poista