Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin

Nyt päästään sitten taas eteenpäin meikäläisen rästipostauksissa. Tämä pokkari tuli napattua mukaan mökkiviikolle, kun se oli sopivan kokoinen ja kevyt ;) Kevyt siis fyysiesti, henkisen puolen keveydestä en nyt tiedä.

Kaikki mitä rakastin sijoittuu New Yorkin taiteilijapiireihin 1970-luvulla. Kirjan minäkertoja taidehistorioitsija Leo Hertsberg rakastuu Sohossa esillä olevaan tauluun, joka vetää häntä puoleensa. Hän tapaa taulun tekijän Bill Wechlerin, ja näin miesten perheiden välille syntyy suhde, joka kestää vuosikymmeniä. Molemmille syntyy poika melkein yhtä aikaa, ja tämä seikka sitoo ja nivoo heidän perheensä kohtalot yksiin. Perheet lomailevat yhdessä, ja kasvattavat poikiaan. Kunnen tragedia kohtaa molemmat. Tästä alkavat vaikeat ajat molempien perheissä, ja ennen kaikkea perheiden ystävyydessä.

Kaikki mitä rakastin kertoo mielenkiintoisen sukutarinan kahdesta perheestä, jotka sattuman kautta muodostavat sukulaissuhteita muistuttavt suhteet vaikka eivät olekaan sukulaisia biologisesti. Molemmat sekä Leo että Bill ovat etäällä omista vanhemmistaan. Leon vanhemmat ovat kuolleet, ja Billin muuten vaan etäisiä. Kirjassa myös taide ja kirjallisuus on läsnä, ja erityisen mielenkiintoisia ovat Billon taideteokset, ensin taulut ja sitten laatikkokollaasit, jotka pohjautuvat eri satuihin. Kaiken tämän lisäksi Kaikki mitä rakastin on myös psykologinen kirja, sillä mielenterveyhäiriöt ovat myös isona osana tarinassa.

Kaikki mitä rakastin oli oikeastaan aivan erilainen kirja, kuin oletin sen olevan. Suoraan sanottuna luulin sen olevan runollista ja romanttista hömppää. Olin ehkä hieman väärässä. En oikein osaa sanoa pidinkö kirjasta tosi paljon vai vain hieman. Täysin huono se ei kuitenkaan ollut, ja omalla tavallaans se oli todella mielenkiintoinen. En kuitenkaan tiedä pidinkö siitä silti kovinkaan paljon. Monet asiat jäivät itselleni hieman epäselviksi. Ainakin kirja onnistui yllättämään. Odotin ehkä loppuun jotain suurta ja dramaattista paljastusta. Oikeastaan olin ihan varma että sellainen tulisi, ja mielessäni oli jo aivan varma asia, johon kirja mielestäni oli johtamassa. Tätä odeotettua asiaa ei kuitenkaan tapahtunut. Ja ehkä sen takia ole vähän pettynyt kirjan loppuun. Ei se sitli huono ollut, ei todellakaan. Siinä oli paljon hyviäkin puolia. Ihan lemppariksi se ei kuitenkana päätynyt.