Kuukausi sitten sain luettua J.S Meresmaan Keskilinnan ritarit loppuun lukumaratonilla. Kyseinen painoshan on yhdistetty laitos kolmesta pienoisromaanista (Aseenkantajan kunnia, Ritarin kunnia, ja Kuninkaan tahto), jotka ovat ilmestyneet alunperin E-kirjoina. Itse olen hieman vanhanaikainen lukemisen kanssa ja suosin edelleen kansiin painettuja kirjoja, joita voi kosketella ja nuuskia ja lukea ja,,,no käsitätte pointin, Siksi olin innoissani kun kuulin, että nämä kirjat on julkaistu tässä perinteisemmässä muodossa,
Keskilinnan ritarit sisälsi kaikkea mitä hyvältä fantasiakirjalta voi haluta, Seikkailua, kuuman romanssin ja juonittelua sekä keskiaikaisen maailman, Parasta oli kenties se että tuo kuuma romanssi oli kahden miehen välillä. Romanssi oli vieläpä toteutettu aikalailla hyvällä maulla ilman yliampuvuutta. Tykkäsin tästä osasta kirjaa todella paljon etenkin siksi ettei päähenkiläiden välillä ollut pelkkä seksiä vaan mukana oli muutakin.
Tarina alkaa siitä kun Keskilinnan ritari Jehrem erotetaan ja karkoitetaan Keskilinnasta. Hänen entinen aseenkantajansa on kuollut onnettomuudessa vuosia aiemmin ja nyt näyttää ettei kyseessä olekana ollut onnettomuus, josta Jehrem on nyt saamassa syyt niskoilleen. Myön Jehremin isä on kuollut, ja Jehrem alkaa pohtia olisiko isänkin kuolemassa jotain hämärää. Avukseen Jehrem lähtee hakemaan aseenkantaja-kokelas Konnoa, jota Jehrem ei ole kokelasajan jälkeen halunnut pitää palveluksessaan joidenkin hieman epäsovinnaisten tunteidensa takia. Alkaa matka, jonka aikana vaarat ovat moninaiset ja tunteetn miesten välillä heittelehtivät suunnasta toiseen. Intohimoltakaan ei voida välttyä.
Keskilinnan ritarit on hyvää viihdettä ja koukuttava tarina, jonka lukeminen oli nautinto. Pidin siitä todella paljon. Juoni vetää hyvin, ja kirja onkin melko juonivoittoinen johtuen varmaan siitä, että kyseessä on kuitenkin kolme pienoisromaania, joka lajityyppinsä vuoksi tarvitsee tiivistä otetta, Moitittavaa en juurikaan keksi tästä kirjasta, koska tämä oli vain niin minun kirjani. Juuri sellainen jollaisten lukemisesta nautin eniten.
Toden totta, tämä oli viihdyttävä ja koukuttava! Meresmaan tyyli puri minuunkin ja tykkäsin kirjasta kovasti. :)
VastaaPoistaMeresmaan tyylissä kirjoittaa on kyllä sitä jotakin. Jokaisesta Meresmaan kirjasta olen nauttinut paljon ja niiden kanssa pääsee sellaiseen lukuflowhun heposti mukaan :)
PoistaEn pitänyt kirjasta oikeastaan ollenkaan, vaikka Mifonki-sarjan alkupään osat ovatkin mielestäni erinomaisia. Ehkä se, että kyseessä on kuitenkin kolmen pienoisromaanin kokoelma, saattaa vaikuttaa asiaan, sillä lyhyessä merkkimäärässä henkilöitäkään ei pääse paljoa kasvattamaan. Jollain tapaa tökerö ja kliseinen vaikutelma ainakin itselleni siis tuli.
VastaaPoistaHm. Minä taas tykkäsin kovastikin, ja minusta kirjan idea oli ihan tuore ja toimiva. Totta että pienoisromaaneissa ei pääse kovin syvälle hahmojen elämään ja maailmaan mutta minulle kirjan tyyli iski lukijana oikein hyvin.
Poista