Diana Wynne Jones: Liikkuva linna

Tämä kirja on roikkunut lukulistallani aivan blogin alusta lähtien. Viimein sain se nyt kesäkuussa luettua. Liikkuva linna on yksi lemppareistani kun puhutaan anime-leffoista joten pitihän tuo kirja mihin se pohjautuu, lukea.

Kirja on monella tapaa hyvin erilainen kuin elokuva sillä siinä ei ole sotaa. Samaa on kuitenkin hahmoissa; etenkin Calsifer on tunnistettavissa. 

Kirja alkaa kuten monet sadut sanoilla olipa kerran tai jotain sinne päin. Sophie on sisaruksistaa vanhin ja siksi vanhan uskomuksen mukaan tuomittu epäonnistumaan. Siksi juuri hän jää mielellään töihin perheensä hattukauppaan kun kaksi muuta siskoa lentää maailmalle kokeilemaan onneaan.  Sophie onkin taitava hattujen tekijä ja saa kaupan nousukiitoon. Samalla hän kuitenkin tulee suututtaneeksi pelottavan erämaan noidan, joka tulee eräänä päivänä kauppaan ja kiroaa Sophien.

Sophie muuttuu yhdeksänkymppiseksi mummeliksi eikä voi edes kertoa kirouksesta kellekään. Häpeissään Sophie lähtee kotoaan ja päätyy velho-Howlin Liikkuvaan linnaan joka kirjaimellisesti liikkuu pitkin Sophien kotikaupunkia. Howlilla on paha maine sillä hänen huhutaan varastavan nuorten naisten sydämiä. Linnassa Sophie tapaa myös sitä liikuttavan Tulidemoni Calciferin joka antaa Sophien jäädä linnaan vastineeksi sopimuksesta jonka he laativat. Näin Sophiesta tulee linnan siivooja. Lisäksi linnassa asuu Howlin oppipoika Michael.

Tästä alkaa hieno ja maaginen tarina, jonka parissa tällainen fantasianörtti viihtyy oikein hyvin. Liikkuva linna on hauska,  mielenkiintoinen ja huikea kirja. Se voittaa samannimiseen animeleffan kuusi nolla vaikka sekin on todella laadukas ja hyvä.  Kirja sopii mielestäni myös mainiosti kesälukemiseksi. :)

Tuija Lehtinen: Armon aika

Keväällä oli allekirjoittaneella melkoinen lukujumi, jota parantelin alkuun Tuija Lehtisen Rebecca-sarjasta, joka on hänen nuorille suunnattua kirjallisuuttaan, ja sarjan avulla lukujumi vähitellen aukeni (nyt kuitenkin Rebecca sarja jää rästiin; ehkä joskus kirjoitan siitä mutta en lähiaikona). Kun sitten uutuushyllystä sattui kesän korvalla vastaan Tuija Lehtisen aikuisille suunnattu romaani, tulin ottaneeksi sen lainaan. Nuorten kirjoista kohti aikuisten kirjoja pienin askelin ;)

Mona Meri on muuttanut takaisin Suomeen erottuaan muusikko-miehestään. Uusia tuuli kaivatessaan hän päätyy töihin enonsa apteekkiin pikkukaupunkiin, jossa Mona on vieraillut viimeksi lapsuudessaan. Mona pääty asumaan enonsa omistamaan kiinteistöön ja saa naapuriinsa tätinsä sekä vanhan äreän isotädin, jota täti hoitaa.

Kuunnellessaan paikallista radiokanavaa, Mona kiinnittää huomionsa pehmeä-ääniseen radiojuontajaan. Töissä Mona tutustuu työkavereihin ja joutuu tekemisiin hankalienkin asiakkaiden kanssa. Jokaista kiinnostaa Mona ja hänen elämänä; onhan hän kaupungin uusin asukas. Salaperäinen ihailija ostaa Monalle shampanjaa baarissa, ja lopulta tämän henkilöllisyyskin paljastuu lopulta.

Jotain hämrää on tekeillä myös Monan tätien elämässä. Isotäti tuntuu välillä oleva sekaisin, ja nuorempi täti-ihminen on omituisessa asemassa työskennellessään apteekissa vaikka hän ei näy tekevän töissä juuri mitään.

Armon aika on kaikkea sitä mitä romanttiselta viihdekirjallisuudelta voi odottaa, lisäksi se on hauskasti kirjoitettu ja Tuija Lehtisen kirjoille tuttuun tapaan henkilöhahmot ovat todella värikästä joukkoa. Tämäkin oli täydellinen kirja lukujumia parantamaa, sillä se soljui helposti eteenpäin ja toimi piristysruiskuna arkimurheiden keskellä. Suosittelen kaikillie viihdekirjallisuuden ystäville, ja erityisesti kesällä luettavaksi.

Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö

Nyt kuten aiemmin kirjoitin, aion hypätä muutaman keväällä luetun kirjan yli, ja kirjoittaa kesäkuun aikana lukemiststani kirjoista lähtien. Tai tämä ensimmäinen on kyllä luettu toukokuun viimeisenä päivänä, aika lähellä kesää ja kesäkuuta kuitenkin. Koska tuosta alkaa olla se kuukausi aikaa, jouduin hieman googlettelemaan kirjaa ennen kun muistin tarkalleen mistä siinä olikaan kysymys. Muistin kyllä sitä ennen vahvan tunteen siitä, että pidin kirjasta kuitennkin melkoisen paljon,

Kirjassa esikoistaan odottava Eva Green muistelee lapsuuttaan Walesissa. Hänen olleessaan vielä melkoisen pieni, hänen äitinsä kuolee ja pikku-Eva lähetetään asumaan hänen isovanhempiensa luo Walesiin. Eva oppii nopeasti elämään isovanhempiena maatilalla, ja saa ystävän koulusta. Jostain kumman syystä paikallisen kyläkaupan kauppias ei pidä Evasta ja tuo sen esille heti ensitapaamisella. Kauppiaan mielestä Eva muistuttaa jotakuta, jotakuta jota kauppias vihaa.

Eva utustuu kylässä niin isovanhempiensa maatilalla auttelevaan Danieliin että kylän erakkoon Billiin, jota kukaan muu ei juuri näe. Samalla Eva löytää äitinsä muistolaatikon, jossa on  tämän kirjoituksia miehestä jonka nimi alkaa kirjaimella K. Menneisyys ei kuitenkaan ole ainoa Evaa askarruttava asia vaan kylässä sattuu tragedia, jossa eräs nuori tyttö katoaa. Jotain kamalaa on katoamisen takana, ja Eva kokee itsekin jotain outoa. 

Välillä kirjassa palataan aikuisen, ensimmäistä lastaan odottaven Evan mielenmaisemaan ja tapahtumiin. Vieläkö menneisyys kummittelee liikaa vai pystyykö Eva unohtamaan sen ja tulemaan onnelliseksi perheensä kanssa?

Irlantilainen tyttö on kovin lyhyt mutta silti siinä on mielestäni hyvän lukuromaanin ainekset. Sukutarinan ja mysteerit ovat aina kiehtoneet minua kirjoissa, ja sellaisen tämäkin kirja tarjoaa. Teksti on sujuvaa ja mielenkiintoista vaikka tapahtumat etenevätkin hieman verkkaisesti. Irlantilainen tyttö on vahva tarina ja se houkuttelee lukemaan lisää Susan Fletcherin kirjoja.

Olen vielä olemassa, ja luen

Minulla on niin paljon postaamattomia kirjoja rästissä, että ihan hirvittää. Niitä on kerääntynyt aina tuolta toukokuusta asti, ja kynnys kirjoittaa niistä blogiin kasvaa vain koko ajan..joten olen ajatellut että ehkä jätän postaamatta muutamasta kirjasta ja siirrynkin postaamaan nyt kesällä luetuista opuksista. Jääkööt kevät dokumentoimatta, ovathan ne kirjat sentään Goodreadsissä. Muuten en saa tätä blogia enää pyörimään täyttä vauhtia.

Kirjat jotka olen lukenut nyt kesällä ovat kyllä kaikista eniten postaamisen arvoisia, joten no problemo. Lukeminen maistuu taas paremmin ja tälläkin viikolla on tullut luettua kohta jo pari kirjaa läpi. Eilen kävin myös kirjastossa, ja lainasin kasan kirjoja, entisen jatkoksi. Joten eiköhän tämä hiljaisuus ala jossain vaiheessa loppua.

Lukurintamalla siis alkaa pikkuhiljaa kuulua hyvää, kun vakaan saisin oman kirjoittamisharrastukseni elvytettyä. Ennen juhannusta kirjoitin muistikirjaani tajunnanvirtaa ollessani yksin "terassilla" (olin kattopuolen alla koska ilma oli huono) punaviinilasin äärellä. Alku se kai on sekin. Päässäni on miljoonia tarinan alkuja, jostain syystä en vain saa jatkettua niitä yhtä tai kahta sivua pidemmälle. No pienestä se muurahainenkin ponnistaa.

Muuten elämässä on hieman kummallinen vaihe menossa. En tiedä minne olen menossa, ja mitä tulen tulevaisuudessa tekemään. Pääsykokeen tuloksia odotellessa; hain nimittäin maisterihaussa opinto-ohjaajan koulutukseen takaisin vanhaan yliopistooni, josta valmistuin niinkin tuoreesti jo kuin viime syksynä. Vaan kun töitä ei löydy, pitää keksiä plan B ja plan C , siksi hain kouluttautumaan lisää. Elämässäni on myös paljon miettimisen aihetta muutenkin. On hieman identiteettikriisiä ja hetkittäisiä epätoivon säikeitä siitä, että tuleeko minusta koskaan mitään?!

Onneksi on kirjoja, joita voi lukea. Lukeminen auttaa ahdistukseen, on aina auttanut. Joten lukemaan vain ;)