Huhtikuun puolellea tuli luettua hieman sarjakuvaakin. Sain viimein käsiini kirjastosta Persepoliksen ensimmäisen osan. Ja täytyy sanoa, että pidin siitä todella paljon! Yksi parhaimpia sarjakuvia pitkästä aikaa, joita olen lukenut. Vähintäänki yhtä hyvä kuin Art Spiegelmanin Maus! Jonka olen lukenut mutta en muistaakseni ole blogannut siitä tänne.
Nyt kuitenkin takaisin tähän nimenomaiseen sarjakuvaan. Persepolis- iranilainen lapsuuteni on elämänkertasarjakuvaa Marjane Satrapin lapsuudesta. Kirjan tapahtumat alkavat Iranin vallankumouksen aikoihin vuonna 1979. Marjane viettää lapsuuttaan sekasortoisessa Iranissa, jossa vallankumouksen seurauksena huivin käytöstä tulee pakollista naisille ja tytöille. Koulut muuttuvat erillisiksi eri sukupuolille. Marjanen sukulaiset ja monen hänen perheensä ystävät joutuvat vainotuiksi ja vankilaan. Ennen kaikkea sarjakuva on kuitenkin kertomus pienen tytön kasvamisesta ja identiteetin kehittymisestä 1980-luvulla, ja epävakaiden olojen keskellä.
Pidin tästä Persepoliksen ensimmäisestä osasta todella paljon. Piirrosjälki oli hyvää, sanoma vahva mutta mukaan mahtui myös huumoria, joka kevensi juuri sopivalla tavalla sarjakuvan osittain synkkiä teemoja. Iranin historia heräsi eloon, ja opetti ainakin minulle myös jotain uutta. :) Pidin tästä todella paljon!
Pidin tästä Persepoliksen ensimmäisestä osasta todella paljon. Piirrosjälki oli hyvää, sanoma vahva mutta mukaan mahtui myös huumoria, joka kevensi juuri sopivalla tavalla sarjakuvan osittain synkkiä teemoja. Iranin historia heräsi eloon, ja opetti ainakin minulle myös jotain uutta. :) Pidin tästä todella paljon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti