Tove Jansson: Muumipapan Urotyöt

(Kuva: http://wsoy.fi/yk/products/show/11692)

Muumipapan urotyöt on vasta toinen muumikirja, jonka olen eläessäni lukenut. Meillä ei näitä kirjoja ollut kotona, kun olin pieni, joten jäin kai paljosta paitsi tässä suhteessa. Onneksi koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä aloittaa. Etenkin kun nämä kirjat ovat aivan mainioita, ja sisältävät sellaista elämänfilosofiaa, joka vetoaa moniin ihmisiin. Muumipapan urotyöt ovat erittäin oivaa lukemsita vanhempaankin makuun, etenkin kun muumipappa polttaa siinä sikaria. Huomaa kyllä, että kirja ei ole meidän aikamme kirjoitettu, sillä siinä muumimamma puolustaa papan polttamista, ja sanoo jotain siihen tyyliin, että nautinnon ovat hyväksi mahalle.

Muumipapan urotyöt kertoo muumipapan nuoruudesta. Siinä muumipappa kirjoittaa muistelmiaan, ja kertoo niiden tarinaa pojalleen muumipeikolle ja tämän ystäville Nipsulle ja Nuuskamuikkuselle, joiden isillä on suuri rooli muumipapan tarinoista. Muumipapan urotyöt kertovat muumipapan tarinan aina hänen syntymästään siihen saakka, kun hän tapasi muumimamman. Noiden väliin mahtuu monta seikkailua yhdessä muuan keksijä Fredriksonin, hänen veljenpoikansa Hosulin ja laiskan anarkisti Juksun kanssa. : D Vilahtaapa tarinassa Pikku Myyn äiti ja sisaruksestkin. Juonesta en taas sen enempää tohdi paljastaa, pilaantuu vielä jonkun lukunautintoa.

Luin kyseisen kirjan viimeviikonloppuna, muistaakseni lauantain aikana kokonaan. Kirja oli niin hyvä, etten saanut yöllä unta ennenkuin olin lukenut sen loppuun. Muumikirjoilla näyttääkin olevan koukuttava vaikutus. Niistä tulee myös älyttömän hyvä mieli. Ne ovat hyvän mielen tarinoita, vaikka toki ne käsittelevät myös surullisia, ja vaikeitakin asioista. Kaisessa tuntuu kuitenkin olevan positiivinen pohjaväre.

Hyvää lukemista ne ovat... no kaikille. :) Etenkin niiden, joilla on syystä tai toisesta hiilihanko takapuolessa olisi hyvä lukea tämä kirja, ja muutkin muumikirjat. Aion itsekin lukea ne kaikki muutkin muumikirjat, vaikka hanko ei siellä takana kuljekaan. Ainakaan kovin usein : D Kaiken kaikkiaa Muumipapan Urotyöt on aivan mahtava kirja. Sopisi varmaan myös lohtulukemislistalleni, sinne Pottereiden perään ;)

Louisa M. Alcott: Pikku Naisia

(kuva: http://kauppa.tietosanoma.fi/epages/Kaupat.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/Tietosanoma/Products/9518843902)


Olen ehkä varhaisnuoruudessani jäänyt paitsi monista klassikoista tyttökirjojen saralla mutta onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa niiden lukeminen. Ollessamme pokaystäväni vanhempien luona viikonlopuna silmiini sattui Louisa M. Alcottin Pikku Naisia heidän kirjahyllyssään, ja päätin että nyt on aika viimeinkin lukea tämäkin klassikko.

Kirja keroo Marchin sisaruksista, joiden isä on sodassa, ja joiden äiti on jäänyt siksi aikaa huolehtimaan heistä. Sisaruksia on neljä, ja kirja on oikeastaan heidän kasvutarinansa yhden vuoden ajalta. Jokaisella heistä on omat henkilökohtaiset taakkaansa kannettavanaan ja kirjan kuluessa he yrittvät tietoisesti kasvaa ihmisinä, ja tulla tietoiseksi vioistaan sekä korjata niitä. Nmä neljä tyttöä ovat hyvin erilaisia, joskin kaikilla on omat taitonsa, joillakin hyvinkin taiteelliset. He kuitenkin rakastavat toisiaan. Tarinnan liittyy myös naapurissa asuva Laurie-poika, joka on suunnilleen samoja ikiä heidän kanssaan.

Pikku Naisia on hyvin lämminhenkinen kirja, ja siinä tuntuisi olevan opetus poikineen. Opetukset ovat paikoitellen aika konservatiivisiakin mutta kuitenkin koko kirjan ajan tyttöjä rohkaistaan heidän harrastuksissaa, ja itsenäistymsiessäkin. Vuoteen kuuluu paljon iloisia hetkiä, hassuja sattumuksia ja riitojakin, tytöt kuitenkin tuntuvat aina selvittävän asiansa parhain päin.

Pidin kirjasta todella paljon, vaikka siinä olikin ehkä joitain ajatuksia, joita en nykyaikaisena naisena oikein sisäistänyt tai ymmärtänyt. Erityisen kinnosotava kirja oli, koska huolimatta sen vanhanaikaisuudesta, ja siitä että se on kirjotiettu 1800-luvulla, siinä käsiteltiin asioita joita monet nykyaikana elävät tytötkin varmastikin käsittelevät elämässään ja kasvaessaan pikkiu naisista isoiksi naisiksi.

Kuitenkin suuri syy siihen, että tykästyin kirjaan on se, että se on hyväntuulinen kirja pohjimmiltaan, ja siitä saa erittäin hyvän mielen. Sopii hyvin sii tähän kaamosaikaan. Suosittelen tätä ehdottomasti niillekin pikku naisille, jotka ovat jo isoja naisia, vaikka ette olisi tätä nuorempana lukeneetkaan. Koskaan ei ole liian vanha hyville tyttökirjoille. :)