Näkemiin mutta ei hyvästi

Olen pitänyt tätä kirjablogia jo monia vuosia. Taisin aloittaa joskus Jalkapallon MM-kisojen aikaan  2010. Eli pitkä taival on ollut. Nyt on kuitenkin aika jättää hyvästit. Olette varmaan huomanneet tämän blogin hiljenneen aikalailla viime aikoina. 

Kahden blogin ylläpitäminen säännöllisessä postaustahdissa on tehnyt kummankaan säännöllisen kirjoittamisen vaikeaksi. Joten aion nyt liittää nämä kaksi blogia yhteen niin, että kirjapostaukset siirtyvät tuonne Narseskan elämää - blogiin. Sinne en välttämättä postaa jokaisesta lukemastani kirjasta vaan tietyistä valituista, ja tulen tekemään joka kuukauden lopussa koontipostauksen sen kuun aikana lukemistani kirjoista. 

Lisäksi aion tämän vuoden aikana perustaa YouTubeen kirja-aiheisen kanavan. Siihen menee kuitenki vielä aikaa, koska minun täytyy sitä ennen ottaa asioista selvää yms.

Tämä vanha kirjablogi jää vielä esille. En vain postaa tänne. Tulen kyllä laittamaan tänne linkin kirja-aiheiseen Youtube-kanavaan kunhan saan sen aikaiseksi.

Kiitos teille kaikille jotka olette jaksaneet tätä blogia seurata <3 Tervetuloa toisen blogini puolelle.

Lucia Berlin: Siivojan käsikirja ja muita kertomuksia & Siivojan käsikirja II Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia

Tänä syksynä olen saanut luettua Lucia Berlinin kehutut novellikokoelmat, jotka on julkaistu psotuumisti. Molemmat osat; ensimmäisen ja toisen. Joten samapa niistä on kirjoittaa tällainen yhteinen postaus. Luen novelleja aika harvoin, ja yleensä novelleja silloin tällöin lukiessani, luen Spefi-aiheisia antalogeja, Stephen Kingin novellikokoelmia ja sen sellaisia. Harvemmin perusproosaa. Näihin Lucia Berlinin elämänmakuisiin novelleihin ei voinut olla kuitenkaan rakastumatta.

Lucia Berlin kirjoittaa elämänmakuista proosaa, jossa päähenkilönä on useimmiten hänen itsensä kaltainen nainen. Usein alkoholisti tai toipuva sellainen. Neljän pojan äiti. Katolisen koulun koulutyttö. Siivooja, hoitaja, äidinkielen opettaja. Kaikkea sitä, mitä Lucia Berlin on itsekin elämänsä aikana ollut. Osittain tarinoissa on jotain hänen omasta elämästään mutta varmastikin väritettynä, liioiteltuna ja muutettuna.

Tässä ensimmäisessä osassa suosikkinovellini olivat kirjan nimikkonovelli Siivoojan käsikirja sekä novelli, jonka nimeä en nyt muista mutta, jossa kuvattiin pientä tyttöä ja tämän hammaslääkäri isoisää, ja erästä päivää kun tyttö auttaa vetämään hampata isoisän suusta. Siivoojan käsikirjassa taas nimetön siivoaja kertoo työstään ja työnatajistaan; miten eri tavalla eri asiakkaiden kanssa on toimittava. Novellissa kertoja istuu myös bussissa ja sieltä tarkkailee ympäristöään.

Toisessa osassa monesta ensimmäisen osan novelleista tutuista henkilöistä kuullaan lisää, ja henkilöt syvenevät. Sen pikkutytön, jolla oli isoisä hammaslääkärinä, äiti kuvattiin (isoisä myös) alkoholisoituneena ja katkerana ihmisenä. Toisen osan novelleissa äidin taustoista kerrotaan lisää, paljon sellaista mikä selittää tämän käyttäytymisen. Samoin suvun alkoholiongelmat tulevat selkeämmiksi. Tässä osassa lempinovellejani olivatkin ne, joissa kerrottiin tästä äidistä. Lisäksi syöpää sairastava Sally-sisko ja tästä kertovat novellit ovat mahtavia. Niissä käsitellään sisarusten välistä yhteyttä, joka on saatu vasta aikuisina. Ja rakkaudesta, joka saa toisen siskon muuttamaan pitkäksi aikaa siskoa hoitaamaan ja jättämään oman elämänsi siksi aikaa jäähylle.

Sen kummempaa en osaa näistä novelleista sanoa. Muuta kuin, että lukekaa. Nauttikaa. Novelleissa on  huumoria, surua ja rankkoja aiheita. Kuitenkin ne on kirjoitettu niin, että päällimmäiseksi tunteeksi jää toivo. Niin minusta ainakin tuntuu.

ps. suosittelen nauttimaan novellja jonkin lämpimän juoman kanssa. Kahvi, teen, kaakaon. Kaikki käy. Jotenkin sellainen sopii mielestäni näiden kirjojen lukemiseen.

Miniarvioita syksyn luetuista

Nyt syksyllä on tullut luettua aika ahkerasti mutta postauksian kiejoittamiseen miulla on ollut jonkinlainen kynnys. Joten ajattelin nyt aloittaa kevyesti ja kirjoittaa muutamasta syyskuun aikana luetusta kirjasta miniarvioita.

Vilja-Tuulia & Satu Huotarinen : Emilia Kent - Runotytön tarina jatkuu


En oikein tiedä mitä mieltä ylipäätänsä olen tällaisitä fanficktiontyylisistä kirjoista, joissa jotkut muut jatkavat lempikirjansa hahmojen tarinaa. Jokainen voi kuitenkin miettiä omassa mielessään ja omasta lukukokemusekstaan ammentaen, mitä lempikirjan hahmoille kenties voisi tapahtua. Edellisistä sanoistani huolimatta nautin tämän kirjan lukemisesta. Minulla oli tätä lukiessani tunne, että kirjailijat ovat kunnioittaneet alkuperäisen tarinan henkeä ja tyyliä sekä hahmoja kauniisti. Jotain samaa henkeä tässä nimittäin oli kuin Runotyttö-kirjoissakin. Luin tätä kirjaa hitaasti ja nautiskellen.




Salla Simukka: Sytytä Valot!/Sammuta Valot!

Salla Simukan novellikokelma sisältää novelleja, jotka ovat toistensa vastapareja. Sytytä Valot puolella kirjaa on pieniä kauniita tarinoita, ja sammuta valot puolella on pieniä kauheita tarinoita. Molemmilla puolilla tuntuu olevan toisiinsa liittyvät tarinat, usein samoilla tai samantyylisisllä otsikoilla. Idea on todella mielenkiintoinen, ja mielestäni aika mukavasti toteutettu.

 Sytytä valot:

- Lempinovellini: Ariel, Näytän sinule miten lennetään, Viesti, Koru


Sammuta valot:

- Lempinovellini: Sammuta valot!, Ariel, Koiranpääpuisto, Kutsu






































Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän Kissan Päivä

Olen yrittänyt ennenkin lukea Pasi Ilmari Jääskeläisen kirjoja, mutta en ole varmaankaan ollut tätä ennen niille tarpeeksi otollisella tuulella, koska ne ovat usein jääneet kesken. Tämän kirjan kuitenkin taisin lukea yhden tai korkeintaa kahden päivän aikana.Rakastuin tähän heti ensimmäisistä sivuista lähtien. Kirjan päähenkilö Kaarna saa puhelun Alzheimeria sairastavan äitinsä hoitokodista, jossa kerrotaan kuoleman olevan lähellä. Paikalle saapuessaan Kaarna saa kuitenkin huomata äidissä vielä hengen pihisevän, ja Kaarna huomaakin päivänsä kuluvan hoitokodista karanneen äidin etsmisene ympäri kaupunkia. Vastaan tulee monta erilaista väärää kissaa, ja Kaarna oppii samalla paljon lapsuudestaan  sekä äitinsä elämästä. Mutta mihin muistoihin voi luottaa ja mihin ei? Kirjassa oli salaperäinen ja syksyinen tunnelma. Nautin sen lukemisesta oikein paljon. Se oli yksi parhaista tänä vuonna luetuista kirjoista.

 

Xinran: Kiinan Kadotetut Tyttäret

Pitkästä aikaa luin tietokirjan. Kiinan kadotetut tyttäret kertoo kiinan yhden lapsen politiikan seurauksista, ja siinä moni kiinalainen äiti kertoo oman tarinansa siitä, kun syntyy tytär, jota äiti ei voi pitää. Osa tarinosita o hyvinkin traagisia. Osassa lapsi pääsee adoptoitavaksi, osassa lapsi jätetään kuolemaan, koska ei ole muutakaan mahdollisuutta. Äidnrakkaus on suurta, mutta olosuhteet etenkin köyhillä seuduilla eivät anna äideille mahdollisuutta pitää tytärtään. Tarinat ovat kirjan kirjoittajan Kiinassa radiotoimittajana työskennelleen Xinranin keräämiä. Hyvin vaikuttava kirja ja nopeasti luettava. Herkempiä jotkin tarinat saattavat järkyttää mutta synkistä puolista huolimatta kirja antaa koknaisuudessaan toiveikkaankin olon. Moni on adoptoitu rakastavaan perheeseen, ja ehkä jotkin tarinoista ovat kertoneet syyn siihen miksi äiti on joutunut heidät antamaan pois.

Takaisin taas

Mitäpä sitä sanomaan siitä, ettei blogi ole päivittynyt pitkiin aikoihin. Kirjoja on kuitenkin luettu Niitä on lainattu kirjastosta, ostettu kaupoista, tilattu Adlibrikseltä. Lukulistoja on päivitelty Goodreadsiin. Sohvan nurkalla odottaa tällä hetkellä kasa kirjaston lainoja odottamassa lukemistaan. Kirjahyllyt, makuuhuone ja sohvan liinavaatelaatikko pursuaa omia lukemattomia kirjoja. Kirjat ova siis edelleen sydämessä <3

Bloginkin on aika palata jälleen eloon. Olen myös miettinyt kirjatube-kanavan perustamiseta, jossa tekisin kirja-vlogeja sekä hieman bujo-sisältöä. Saa nyt nähdä saanko moista aikaiseksi. Jos saa niin lupaan laittaa linkin sinne sitten tännekin.

Nyt kuitenkin on aika kirjoitella taas blogiin. En taida yrittääkään kirjoittaa tauon aikana luetuista kirjoista, sillä sillä tavoin en pääse nykyaikaan ikinä. Saatan nostaa menneisyyden lukukokemuksia kuitenkin aina välillä joistain parhaimmista kirjoista, joita "tauon" aikana luin. Sillon kun siltä tuntuu.

Kirjoittelemisiin siis. Ja lokakuun kirjasuunnitelmiin.

Tuija Lehtinen: Saimi ja Selma ja Prinsessa Armada

Kirjapostauksia on niin rästissä, etten enää edes muista kovin tarkkaan, milloin tämä on luettu. Ehkä helmikuussa. 

Taattua Tuija Lehtistä, ja vielä taatumpaa Saimia ja Selmaa. On jälleen kesäloma ja tytöt haluavat kerätä rahaa jälleen, isosisko Rebeckka vie tytöille melkein lyuvatut kesätyöt enon kaupassa, niin on keksittävä muita tapoja saada rahaa. Saimi ja Selma saavatkin kesän näytelmästä, jossa ovat mukana, ajatuksen alkaa tekemään ja myymään hevosratsastuksessa käytettäviä esteitä. Sitä varten täytyykin pyöriä talleilla, jolla pyörii tyttöjä vanhempi mysteeripoika, joka saa Selman pään sekaisin. Saimi tuhahtelee edelleen poikajutuille vaikka hänekin perässä on niin teinipoppari Daniel kuin vapaapalokuntatoveri palokuntaleirillä. Kommelluksiltakaan ei vältytä,eikä vanhoilta vaakuilta.

Saimi ja Selma kirjat ovat todellakin hyvän mielen kirjoja, ja vievät mukanaan lapsuuteen ja nupruuteen kun luin Tuija Lehtisen nuorten- ja lastenkirjoja paljon. Aika samanlaisiahan nämä monesti ovat mutta viihtyvyys on taattuu. Juonenkäänteitä, tai persoonallisia hahmoja ei puutu.

Oikein mahtavaa välipalalukemista.

Gillian Flynn: Teräviä esineitä

Jännityskirjallisuudessa taas mennään. Synkän metsän siimeksessä herätti jännityksen nälän, etenkin psykologisen sellaisen. Gillian Flynnin suomennetusta tuotannosta minulla oli vielä lukematta tämä Teräviä esineitä. Ja täytyy sanoa, että Flynnin kirjoista tämä oli minun lempparini. 

Teräviä esineitä alkaa siitä kun Chigagossa toimittajana työskentelevä Camille lähetetään vanhaan kotikaupunkiinsa tekemään juttuja kahden nuoren tytön katoamisesta, ja raaoista surmista. Camillen tunteet tehtävää ja koko kaupunkia kohtaan ovat ristiriitaiset. Hän lähtee kuitenkin matkaan ja majoittuu äitinsä luo. Ja miten outo ja ahdistava tyyppi tuo äiti nimeltään Adora onkaan. Pian selviää, että suurin syy Camillen inhoon vanhaa kotiaan kohtaan piilee juuri hänen äitisuhteessaan. Uusia juttuja selvitelleessään manneisyys tuntuu nousevan jälleen pintaan Camillen muistellessa vuosia sitten kuollutta pikkusiskoaan. Äidin uusi tytär Amma on jäänyt Camillelle vieraammaksi ja tämän käyttäytyminen hämmentää Camillea. Kotona siskopuoli on äidin pikku nukke mutta kylillä tyttö liikkuu pikkuvanhassa (ja pikkutuhmassa) teinijengissä, joka terrorisoi muita nuoria.

Camille on mielenkiintoinen päähenkilö, hyvin ongelmainen. Hyvin surullinen hahmo. Koko kirja omn ovelasti rakenntettu, ja kirjailija onnistuu yllättämään loppuratkaisullaan. Tosin samalla tulee miettineeksi, että olisihan se pitänyt tajuta. Merkit kuitenkin ovat melko selvät, mutta eivät kuitenkaan. 

Kirjassa on ehdottomasti kyse äiti-tytärsuhteista. Samalla myös valtasuhteista. Mitä aiheuttaa äidin väärin kättämä valta tyttäreen? Tai mitä aiheuttaa koulun suosittujen tyttöjen käyttämä valta ikätovereihin. Teinitytöistä sekä äideistä on tehty tässä kirjassa melkoisen hyytäviä ja paikoitellen kirja on melko ahdistava. 

Hyvä kirja voi kuitenkin joskus järkyttää ja itse en ole kovin herkkä ahdistumisen suhteen. Johtunee siitä, että luin Stephen Kingin kirjoja jo 11-vuotiaana. Flynnin kirjojen taustalla on aina vakavat ja raadollisekin teemat, ja hän käsittelee niitä mielenkiintoisella tavalla. Se oli parasta tässäkin kirjassa.

Ruth Ware: Synkän metsän siimeksessä

Sillon tällöin tekee mieli lukea jännityskirjallisuutta. Ruth Ware oli uusi tuttavuus tällä saralla. Kuulin kirjailijasta ja tästä kirjasta Unelmoin - youtubekanavalta. Kuvaus kirjan juonesta kiinnitti heti mielenkiintoni ja jossain vaiheessa helmikuuta varasin, ja sain kirjan kirjastosta. Synkän metsän siimeksessä osoittautuikin erittäin koukuttavaksi kirjaksi. Se ei yltänyt aivan parhaiden jännityskirjojen listalle minun silmissäni mutta tarina oli hyvä. 

Tarinan alussa päähenkilö Nora kutsutaan hänen vanhan ystävänsä polttareihin. Nora ihmettelee tätä kovasti sillä naisten ystävyys ei ole vuosia sitten päättynyt parhaissa merkeissä. Toisen naisten yhteisen ystävän kanssa Nora päättää kuitenkin lähteä polttareille samalla ihmetellen sitä miksi hänet on kutsuttu niihin mutta ei itse häihin. 

Saapuessaan määränpäähän syrjäiseen mökkiin keskelle ei-mitään Nora epäilee omaa päätöksentekoaan. Mökki on hulppea mutta siinä on lasiset seinät, josta kuka tahansa voi nähdä sisään. Tunnelma on outo. Morsiammen kaaso yli-innokas ja outoja raivokohtauksia saava, jolla on pakkimielle tehdä polttareista täydelliset. Joukkoa täydentää morsiamen ystävä joka kaipaa kotiin pienen lapsensa luo sekä joukon ainoa mies, joka tietenkin on homo. Jo ensimmäisenä iltana tunteet käyvät kuumina ja Nora lähtee aikaisin nukkumaan. Seuraavana päivänä yksi vieraista lähtee ja painostava tunnelma jatkuu. 

Nora herää lopulta sairaalasta, ja huomaa, että hänen huonettaan vartioi poliisi. Kukaan ei kerro mitä on tapahtunut, ja päättelemällä ja kyselemällä Nora saa selville, että joku on kuollut. Mutta miksi, ja mitä pn tapahtunut. Noran muisti alkaa palata hitaasti pala kerrallaan mutta onko hatariin muistikuviin luottamista.

Kirjan henkilöiden motiivit olivat aika..no ihmissuhdesotkumeininkiä. Osa tyypeistä tuntuu jämähtäneen sinne nuoruuden henkiselle tasolle, ja kostonhimo sekä katkeruus haisee kirjassa pitkälle. Tarina on kuitenkin osattu kirjoittaa taitavasti lukijaa koukuttaen. Tämän luki nopeasti, tarina oli ok mutta ei mitenkään erikoinen. Kyllä tämä jännityskirjan nälkää helpotti. Ehkä luen vielä lisää Ruth Waren kirjoja.