Tämän vuoden luettujen kirjojen postaukset ovat edelleen todella jäljessä. Tämän kirjan luin joskus alkuvuodesta löydettyäni sen divarista parilla eurolla. Kyseinen kirja on tainnut roikkua lukulistallani ihan sieltä blogin aloitksesta alkaen. Kun sitten aloin tätä lukemaan, en malttanut päästää sitä käsistäni.
Kirja perustuu kirjoittajan omaan elämään ja koko ajan lukiessa tuntui uskomattomalta, miten kirjan tarina voi olla totta. Valitettavasti se on, eikä varmasti ole ainoa samankaltainen tarina. Dave on monilapsisen perheen keskimmäinen lapsi. Hänen varhaislapsuutensa äiti on lämmin ja rakastava kaikille lapsilleen, ja järjestää yhteistä ohjelmaa perheelle. Piknikkejä, retkiä, iloista yhdessä oloa. Sitten jonkin muuttuu. Äiti alkaa juoda alkoholia, ja pahantuulistuu päivä päivältä. Äidistä tulee ilkeä, ja ilkeys kohdistuu lähinnä Daveen. Äiti eristää hänet muista lapsistaan. Pahoinpitelee, pitää nälässä, ja haukkuu. Muu perhe syö pöydän ääressä perheaterioita, ja Davelle jää vain tähteet, jos sitäkään. Koko ajan hän joutuu kuitenkin myös tekemään kaikkia kodinhoitoon liittyviä tehtäviä, ja jos hän ei vaikka tiskaa tarpeeksi nopeasti, saa hän tuntea sen nahoissaan. Perheen palomiesisä ei ensin huomaa mitään, sillä hän on paljon poissa kotoa. Mutta lopulta kun hän huomaa, ei hän tee mitään pelastaakseen poikansa äidin tyrannisoinnilta. Lopulta koulussa huomataan pojan ahdinko, ja kulkeminen eri sijaiskodeissa alkaa.
Mitähän tästä kirjasta osaisi sanoa. Se teki lähtemättömän vaikutuksen. Lukiessani koin epäuskoa, järkytystä ja jopa vihaa kirjassa esiintynyttä äitiä kohtaan. Äidin lonkerot ulottuivat Daven elämään vielä kauan huostaanoton jälkeenkin. On vaikea kuvitella, miten kukaan voi tehdä niitä asioita, joita kirjassta kuvataan kellekään toiselle, saatikka sitten omalle pojalle. Yhtä järkyttävää oli se, ettei lapsen isä tehnyt mitään vaikka huomasi tilanteen.
Muistan lukeneeni jostain, että jotkut ovat olleet sitä mieltä, että kirjailija olisi liioitellut näitä asioita kirjassaan. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että tarina on varmasti tosi. Niin hyvin kuin kirjailija nyt voi elämäänsä muistaa.
Heikkohermoisille en kirjaa suosittele, enkä kellekään joka triggeröityy lasten laiminlyöntiä ja pahoinpitelyä käsittelevistä aiheista. Kaikille muille tämä voisi olla hyvää luettavaa. Koskettavaa sekä ajatuksia herättävää.
