Sarianna Vaara: Huomenkellotyttö

Alkukesällä luettujen kirjojen postaukset ovat edelleen kesken, tuhma minä. Olen ollut viime aikoina luvattoman huono kirjabloggaaja mutta olen edelleen innostunut lukemisesta ja kirjablogin pitämisestä. Kyllähän hidas tahti on parempi kun ei minkäänlaista tahtia ollenkaan. :D

Nyt kuitenkin asiaan. Eli Sarianna Vaaran omaelämänkerralliseen romaaniin Huomenkellotyttö. Kirja pohjautuu siis Marianna Vaaran omaan lapsuuteen ja  nuoruuteen mielenterveysongelmaisen äidin kanssa.

Anna asuu äitinsä Elenan kanssa kahdestaan, isosisko on muuttanut pois opiskelujen perässä eikä paljoa tykkää kotona käydä. Parhaimmillaan elämä äidin kanssa on hauskaa ja mielikuvitusrikasta. Pahimmillaan Anna joutuu pelkäämään äitinsä puolesta, ja hakemaan apua ulkopuolelta. Äiti sairastaa skitsofreniaa, ja on myös maanisdepressiivinen. Annan elämään mielenterveysongelmaisen äidin kanssa mahtuu elämän kaikki kirjot. Välillä äidin kanssa on ihanaa, ja kahdestaan asuminen on huippua. Välillä elämä on taas painajaista kun joutuu pelkäämään pois joutumista ja sitä, että äiti tekee itselleen jotain. Elämään mahtuu niin valoa kuin varjoakin kun Anna kasvaa lapsesta aikuiseksi äitinsä varjossa. Äiti on samalla niin rakas, ja samalla vaatii Annalta aivan liikaa. Äiti-tytärsuhde on ristiriitainen. Anna on parhaimmillaan äidin oma Huomenkellotyttö, ja pahimmillaan äiti uppoaa pelkästään itseensä.

Huomenkellotyttö on hyvin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja. Se pääsee syvälle henkilöidensä sisään, ja se sisältää niin iloa kuin suruakin, sekä paljon ahdistusta. Tarina on elämänmakuinen ja aito, kenties juuri siksi että se on omTaelämänkerrallinen. En tiedä mitä muuta voisin kirjasta sanoa, ehkäpä sen että vaikka lukemisesta on jo aikaa jonkun verran, on kirja edelleen vahvana tunteena mielessäni. Todella vaikuttava teos, jota suosittelen luettavaksi jos tämmöinen kirjallisuus vähääkään kiinnostaa. 

Laura Paloheimo: OMG

Hömppääkin on kiva lukea, ja sitä harrasankin monesti hieman vakavampien ja rankempien kirjojen välissä :) Laura Paloheimon OMG kertoo   Annasta, joka pitää samannimistä hääsuunnittelufirmaa yhdessä ystäviensä Karlan kanssa. Kun eräiden hyvin järjestettyjen juhlien päätteeksi Anna hyppää oman työmatkalta tulleen aviomiehensä kanssa samaan taksiin aikomuksenaan viettää pitkästä aikaa romanttinen ilta, aviomies sanookin haluavansa avioeron. Annan maailma menee palasiksi. Seuraavaksi hyppäämme jonkin ajan päähän tästä ja Anna on hukassa; töissä sattuu enemmän virheitä ja kiloja tulee aakkoskarkkeja syödessä. Anna ei ole paljoa käynyt omassa asunnossaa, vaan on asunut Karlan kanssa, joka alkaa tähän jo kyllästyä. Anna päättää kuitenkin muuttaa sinkkuutensa johonkin muuhun ja liittyy nettideitti-sivustoon. Osoittautuu että nettideittimaailmassa on paljon sikoja mutta eräs helmikin taitaa löytyä.

OMG on perushömppää. Chick-littiä, ja tällä kertaa suomalaista sellaista. Kirja oli viihdyttävä ja sai nauramaankin pari kertaa mutta olen kyllä lukenut parempiakin tämän lajin kirjoja. Tykkäsin kyllä mutta ehkä jotain jäi puuttumaan.

Kishwar Desal: Pimeyden lapset

Pimeyden lapset kertoo oikeastaan naisten ja tyttöjen asemasta Intiassa. Sosiaalityöntekijä Simran Singh kutsutaan vanhaan kotikyläänsä Punjabiin auttamaan 14-vuotiasta tyttöä, jonka epäillään surmanneen koko perheensä. Keskustelemalla tytön, Durgan, kanssa Simran ei pääse pitkälle. Keskusteluijen jälkeen nousee vain enemmän kysymyksiä. Simran alkaa selvittämään juttua omin tutkimuksin ja  kuulee monta tarinaa tapaukseen liittyen sekä löytää tekstiä ja kuvia Durgan huoneesta. Näiden yhteisvaikutuksesta selviää karu tarina siitä, mitä Durgan rakkaalle isosiskolle on tapahtunut vain sen takia, että tämä rakastui väärään mieheen. Suuri kysynmys on myös se, onko Durga todella suorittanut karmea murhateot ja tappanut suuren perheensä, ja mitkä ovat loppujen lopuksi olleet vaikuttimet tähän tekoon? Tarinan sivussa lukijalle selviää myös tuikitavallisia asioita sosiaalityöntekijä Simran elämästä. Tämä tuo mukavia hengähdyshetkiä rankkaan tarinaan. Kun totuus alkaa paljastua, löytyy nurkan takaa lisää kauheuksia ja haudattuja salaisuuksia.

Pimeyden lapset on taas niitä kirjoja, joita lukiessa tajuaa millainen lottovoitto on ollut syntyä tyttönä länsimaihin, ja Suomeen. Se miten tyttöjä ja naisia kohdellaan vielä nykyäänkin monessa suunnassa maailmalla on karmeaa luettavaa. Vaikka tämä kirja on fiktiota, voi aivan hyvin uskoa, että kirjan kuvaamia asioita tapahtuu oikeastikin. Kirja saa ajattelemaan, ja välillä kauhistelemaankin. Jälleen kerran tajuan sen, miten paljon työtä täytyisi tehdä vielä sen eteen, että naisten asema paranisi kaikkialla. 

Synkistä asioista huolimatta kirjassa pilkahtaa kuitenkin myös toivo paremmasta. On olemassa ihmisiä, jotka taistelevat niiden puolesta jotka eivät pysty puolustamaan itseään. Aina löytyy ihmisiä, jotka välittävät ja ottavat siipiensä huomaan. Samalla kirjassa pääsee myös kurkistamaan erilaiseen kulttuuriin ja erilaisiin tapoihin, jotka kaikki eivät ole läpeensä huonoja tai pahoja vaan joukosta löytyy myös elämää rikastuttavia asioita.

Suosittelen tätä kirjaa sellaisille, jotka ovat tyttöjen ja naisten kohtaloista, sekä eri kulttuureista kiinnostuneita. Kaikkein herkimmille en tätä kuitenkaan suosittelisi, sillä aika synkissä vesissä tässä kirjassa uidaan, eikä lukukokemus ole välttämättä helppo. 

Kaiken kaikkiaan oma lukukokemukseni oli oikein hyvä, sillä tykkään välillä ruokkia sitä pientä feminisitä, joka sisälläni asuu ;)

Diana Wynne Jones: Liikkuva linna

Tämä kirja on roikkunut lukulistallani aivan blogin alusta lähtien. Viimein sain se nyt kesäkuussa luettua. Liikkuva linna on yksi lemppareistani kun puhutaan anime-leffoista joten pitihän tuo kirja mihin se pohjautuu, lukea.

Kirja on monella tapaa hyvin erilainen kuin elokuva sillä siinä ei ole sotaa. Samaa on kuitenkin hahmoissa; etenkin Calsifer on tunnistettavissa. 

Kirja alkaa kuten monet sadut sanoilla olipa kerran tai jotain sinne päin. Sophie on sisaruksistaa vanhin ja siksi vanhan uskomuksen mukaan tuomittu epäonnistumaan. Siksi juuri hän jää mielellään töihin perheensä hattukauppaan kun kaksi muuta siskoa lentää maailmalle kokeilemaan onneaan.  Sophie onkin taitava hattujen tekijä ja saa kaupan nousukiitoon. Samalla hän kuitenkin tulee suututtaneeksi pelottavan erämaan noidan, joka tulee eräänä päivänä kauppaan ja kiroaa Sophien.

Sophie muuttuu yhdeksänkymppiseksi mummeliksi eikä voi edes kertoa kirouksesta kellekään. Häpeissään Sophie lähtee kotoaan ja päätyy velho-Howlin Liikkuvaan linnaan joka kirjaimellisesti liikkuu pitkin Sophien kotikaupunkia. Howlilla on paha maine sillä hänen huhutaan varastavan nuorten naisten sydämiä. Linnassa Sophie tapaa myös sitä liikuttavan Tulidemoni Calciferin joka antaa Sophien jäädä linnaan vastineeksi sopimuksesta jonka he laativat. Näin Sophiesta tulee linnan siivooja. Lisäksi linnassa asuu Howlin oppipoika Michael.

Tästä alkaa hieno ja maaginen tarina, jonka parissa tällainen fantasianörtti viihtyy oikein hyvin. Liikkuva linna on hauska,  mielenkiintoinen ja huikea kirja. Se voittaa samannimiseen animeleffan kuusi nolla vaikka sekin on todella laadukas ja hyvä.  Kirja sopii mielestäni myös mainiosti kesälukemiseksi. :)

Tuija Lehtinen: Armon aika

Keväällä oli allekirjoittaneella melkoinen lukujumi, jota parantelin alkuun Tuija Lehtisen Rebecca-sarjasta, joka on hänen nuorille suunnattua kirjallisuuttaan, ja sarjan avulla lukujumi vähitellen aukeni (nyt kuitenkin Rebecca sarja jää rästiin; ehkä joskus kirjoitan siitä mutta en lähiaikona). Kun sitten uutuushyllystä sattui kesän korvalla vastaan Tuija Lehtisen aikuisille suunnattu romaani, tulin ottaneeksi sen lainaan. Nuorten kirjoista kohti aikuisten kirjoja pienin askelin ;)

Mona Meri on muuttanut takaisin Suomeen erottuaan muusikko-miehestään. Uusia tuuli kaivatessaan hän päätyy töihin enonsa apteekkiin pikkukaupunkiin, jossa Mona on vieraillut viimeksi lapsuudessaan. Mona pääty asumaan enonsa omistamaan kiinteistöön ja saa naapuriinsa tätinsä sekä vanhan äreän isotädin, jota täti hoitaa.

Kuunnellessaan paikallista radiokanavaa, Mona kiinnittää huomionsa pehmeä-ääniseen radiojuontajaan. Töissä Mona tutustuu työkavereihin ja joutuu tekemisiin hankalienkin asiakkaiden kanssa. Jokaista kiinnostaa Mona ja hänen elämänä; onhan hän kaupungin uusin asukas. Salaperäinen ihailija ostaa Monalle shampanjaa baarissa, ja lopulta tämän henkilöllisyyskin paljastuu lopulta.

Jotain hämrää on tekeillä myös Monan tätien elämässä. Isotäti tuntuu välillä oleva sekaisin, ja nuorempi täti-ihminen on omituisessa asemassa työskennellessään apteekissa vaikka hän ei näy tekevän töissä juuri mitään.

Armon aika on kaikkea sitä mitä romanttiselta viihdekirjallisuudelta voi odottaa, lisäksi se on hauskasti kirjoitettu ja Tuija Lehtisen kirjoille tuttuun tapaan henkilöhahmot ovat todella värikästä joukkoa. Tämäkin oli täydellinen kirja lukujumia parantamaa, sillä se soljui helposti eteenpäin ja toimi piristysruiskuna arkimurheiden keskellä. Suosittelen kaikillie viihdekirjallisuuden ystäville, ja erityisesti kesällä luettavaksi.

Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö

Nyt kuten aiemmin kirjoitin, aion hypätä muutaman keväällä luetun kirjan yli, ja kirjoittaa kesäkuun aikana lukemiststani kirjoista lähtien. Tai tämä ensimmäinen on kyllä luettu toukokuun viimeisenä päivänä, aika lähellä kesää ja kesäkuuta kuitenkin. Koska tuosta alkaa olla se kuukausi aikaa, jouduin hieman googlettelemaan kirjaa ennen kun muistin tarkalleen mistä siinä olikaan kysymys. Muistin kyllä sitä ennen vahvan tunteen siitä, että pidin kirjasta kuitennkin melkoisen paljon,

Kirjassa esikoistaan odottava Eva Green muistelee lapsuuttaan Walesissa. Hänen olleessaan vielä melkoisen pieni, hänen äitinsä kuolee ja pikku-Eva lähetetään asumaan hänen isovanhempiensa luo Walesiin. Eva oppii nopeasti elämään isovanhempiena maatilalla, ja saa ystävän koulusta. Jostain kumman syystä paikallisen kyläkaupan kauppias ei pidä Evasta ja tuo sen esille heti ensitapaamisella. Kauppiaan mielestä Eva muistuttaa jotakuta, jotakuta jota kauppias vihaa.

Eva utustuu kylässä niin isovanhempiensa maatilalla auttelevaan Danieliin että kylän erakkoon Billiin, jota kukaan muu ei juuri näe. Samalla Eva löytää äitinsä muistolaatikon, jossa on  tämän kirjoituksia miehestä jonka nimi alkaa kirjaimella K. Menneisyys ei kuitenkaan ole ainoa Evaa askarruttava asia vaan kylässä sattuu tragedia, jossa eräs nuori tyttö katoaa. Jotain kamalaa on katoamisen takana, ja Eva kokee itsekin jotain outoa. 

Välillä kirjassa palataan aikuisen, ensimmäistä lastaan odottaven Evan mielenmaisemaan ja tapahtumiin. Vieläkö menneisyys kummittelee liikaa vai pystyykö Eva unohtamaan sen ja tulemaan onnelliseksi perheensä kanssa?

Irlantilainen tyttö on kovin lyhyt mutta silti siinä on mielestäni hyvän lukuromaanin ainekset. Sukutarinan ja mysteerit ovat aina kiehtoneet minua kirjoissa, ja sellaisen tämäkin kirja tarjoaa. Teksti on sujuvaa ja mielenkiintoista vaikka tapahtumat etenevätkin hieman verkkaisesti. Irlantilainen tyttö on vahva tarina ja se houkuttelee lukemaan lisää Susan Fletcherin kirjoja.

Olen vielä olemassa, ja luen

Minulla on niin paljon postaamattomia kirjoja rästissä, että ihan hirvittää. Niitä on kerääntynyt aina tuolta toukokuusta asti, ja kynnys kirjoittaa niistä blogiin kasvaa vain koko ajan..joten olen ajatellut että ehkä jätän postaamatta muutamasta kirjasta ja siirrynkin postaamaan nyt kesällä luetuista opuksista. Jääkööt kevät dokumentoimatta, ovathan ne kirjat sentään Goodreadsissä. Muuten en saa tätä blogia enää pyörimään täyttä vauhtia.

Kirjat jotka olen lukenut nyt kesällä ovat kyllä kaikista eniten postaamisen arvoisia, joten no problemo. Lukeminen maistuu taas paremmin ja tälläkin viikolla on tullut luettua kohta jo pari kirjaa läpi. Eilen kävin myös kirjastossa, ja lainasin kasan kirjoja, entisen jatkoksi. Joten eiköhän tämä hiljaisuus ala jossain vaiheessa loppua.

Lukurintamalla siis alkaa pikkuhiljaa kuulua hyvää, kun vakaan saisin oman kirjoittamisharrastukseni elvytettyä. Ennen juhannusta kirjoitin muistikirjaani tajunnanvirtaa ollessani yksin "terassilla" (olin kattopuolen alla koska ilma oli huono) punaviinilasin äärellä. Alku se kai on sekin. Päässäni on miljoonia tarinan alkuja, jostain syystä en vain saa jatkettua niitä yhtä tai kahta sivua pidemmälle. No pienestä se muurahainenkin ponnistaa.

Muuten elämässä on hieman kummallinen vaihe menossa. En tiedä minne olen menossa, ja mitä tulen tulevaisuudessa tekemään. Pääsykokeen tuloksia odotellessa; hain nimittäin maisterihaussa opinto-ohjaajan koulutukseen takaisin vanhaan yliopistooni, josta valmistuin niinkin tuoreesti jo kuin viime syksynä. Vaan kun töitä ei löydy, pitää keksiä plan B ja plan C , siksi hain kouluttautumaan lisää. Elämässäni on myös paljon miettimisen aihetta muutenkin. On hieman identiteettikriisiä ja hetkittäisiä epätoivon säikeitä siitä, että tuleeko minusta koskaan mitään?!

Onneksi on kirjoja, joita voi lukea. Lukeminen auttaa ahdistukseen, on aina auttanut. Joten lukemaan vain ;)