Day 25 – A character who you can relate to the most

Haaste jatkuu. Hitaasti mutta varmasti. ;) Nyt tultiinkin jälleen vaikean valinnan äärelle. Tai ainakin vaikean kysymyksen. En oikein osaa sanoa, mihin tiettyyn fiktiiviseen hahmoon olisin samaistunut eniten. Ensimmäisenä mieleen tulee Harry Potter -kirjojej Hermiona Granger. Innokas oppimaan, sekä hieman nörtähtävä. Ainoa mihin en samaistu on se, että en ole yhtä fiksu kuin Hermione : D

No oli miten oli. Ketään muutakaan ei tule nyt mieleen, joten Hermione sen olla pitää ;) Toisaalta samaistun yleensä aina kirjan päähenkilöön sillin kun olen lukemassa kirjaa. : D Etenkin jos henkilö on nainen. Etenkin sellainen nainen, jolle mikään ei ole helppoa. : D Tai sellainen joka on vähän epävarma, tai muuten vain omituinen. Eläydyn fiktiivisiin henkilöihin kirjoissa, tv-sarjoissa, ja elokuvissa, välilä liikaakin.

Hermione on ainut, joka tulee pidemmällä tähtäimellä mieleen, ainakin tällä hetkellä. Kuinkahan mones kerta tämän haasteen aikana, kun vastaus löytyy Pottereista :D

Day 24 – A book that you wish more people would’ve read

Haastetta taas etiäpäin. että joskus pääsisin myös loppuun tämänkin. Meni taas pitkään tätä miettiessä, kunnes se sitten ykskaks siksaks tuli mieleen. Kirja, jonka toivoisin että useampi ihminen olisi sen lukenut. Daa dirlan darlan dii..itseasiassa minulla oli äsken mieless'ä aivan eri kirja, joka juuri nyt vaihtui J. R.R Tolkienin Taruun Sormusten Herrasta ;)




(kuva: http://fi.wikipedia.org/wiki/Taru_sormusten_herrasta)

Tämä mahtava eepos, vaikealukuinen mutta ihana. Se vaatii lukijaltaan paljon, kaikista eniten sisuskaluja fantasialle. Tämä on kaiken fantasiakirjallisuuden  isä ja äiti, ja isovanhemmat. Kyseessä on myös hedottomasti yksi kirjallisuuden klassikoista. (jota ei edes oma lukion äidinkielenopttajani ollut aikoinaan lukenut..en tiedä onko hän sittemmin tähän tarttunut.)

Tämä kirja vaatii lukijaltaan paljon. Toivoisin että useampi ihminen lukisi tämän kirjan, vaikka tätä ovat todella monet varmasti lukeneetkin. Tiedän kuitenkin myös paljon ihmisiä, jotka eivät ole kirjaa lukeneet mutta ovat katsoneet elokuvat. Jotku eivät ole katsoneet niitäkään. Mielestäi Sormusten Herra kuuluu yleissivistykseen. Ymmärrän, että kaikki eivät sitä saa luettua, itsekin olen saanut sen luettua kokonaan vain kerran. Tosin ikuisuusaikomukseni on lukea se myös uudestaan, heti kun siltä tuntuu.

Tämä tarina on kuitenkin niin mielikuvituksellinen, ihana ja ajatuksia herättävä. Tarina vie lukijan mukanaan aivan toiseen maailmaan, joka on täynnä seikkailua. Ennen kaikkea toivoisin, että tätä luettaisiin vielä enemmän, onkin se, että kirja voi innostaa lukemaan fantasiaa enemmänkin. Ja fantasia kirjallisuuden lajina on yksi parhaista, miltei kaikkein paras minun silmissäni. Haluaisin että yhä useampi jäisi fantasiaan koukkuun, sillä se on jotain niin sanoinkuvaamattoman mykistävää päästä aivan toisenlaiseen maailmaan. Täydellistä arjesta pakenemista.

Siinäpä sitä on, syytä tämän kirjan lukemiselle. Kerakaikkisesti!

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen

Nyt, koska haluan päästä ajantasaiseen päivitystahtiin kiinni, niin nyt bloggaan kirjasta, jonka luin muistaakseni joskus huhtikuussa. Kyllä, muistan tämän koska silloin oli myös Scifest. (http://narseskanelamaa.blogspot.fi/2013/04/scifest.html). Pidemmittä  puheitta siis, tämä postaus käsittelee Harper Leen kirjaa Kuin Surmaisi Satakielen. Kyseinen kirja oli ollut hyllyssäni jo viime kestästä asti, eräästä pokkaritarjouksesta ostettuna. Olin kuitenkin lykännyt kirjan lukemista pitkään, kunnes sitten katsoessani Waterloo Roadin koulua netflixistä sain inspiraation lukea kirjaa, koska sitä käsiteltiin sarjassa, ja erään uuden lempihahmoni lempikirjaksi osoittautui tämä kirja. Hahmon lempinimihän sarjassa olikin Scout, sama kuin tämän kirjan päähenkilällä ;)

  
(Kuva: http://cdon.fi/kirjat/lee,_harper/kuin_surmaisi_satakielen-4335343)

Kirja sijoittuu 1930-luvun Alabamaan, ja kertoo Scoutista sekä hänen perheestään johon kuuluu asianajaja isä, ja isoveli. Scout viettää huolivapaata lapsuutta seikkaillen lähiseuduilla veljensä kanssa, ja kesäisin joukkoon liittyy myös molempien hyvä ystävä, joka on vierailuilla tätinsä luona. Scoutin maailmassa kaikki on enimmäkseen hyvin, ja maailman on täynnä seikkailuja. Pikkuvaha Scout aloittaa kirjassa myös koulun. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Scoutin isä alkaa puolustamaan oikeudessa tummaihoista miestä, jota syytetään valkoisen naisen raiskauksesta.

Mielenkiintoisena lisänä kirjan juonessa on eräs Boo Radley, joka asuu Scoutin perheen naapurissa veljensä holhottavana. Boo Radleyn ei usein nähdä poistuvan talosta, ainakaan päiväsaikaan, ja Scout veljensä kanssa on hyvin kiinnostunut Boo Radleystä ja hänen elämäntarinastaan. Boo Radley osoittautuukin kirjan aikana avainhenkilöksi, ja hyvin tärkeäksi juonen kannalta. Anteeksi kryptisyyteni, mutta tuntuu että olen paljatanut jo nyt liikaa juonesta. ;)

Kuin surmaisi satakielen oli lukukokemuksena erittäin hyvä. (ihan kuin kaikki lukemani kirjat tänä vuonna saisivat vain suistutuksia : D). Enemmän kuin pääjuonesta, olin kuitenkin kiinnostunut Boo Radleystä, hänen elämästään sekä osuudestaa kirjan juoneen. Boo Radley jääkin arvoitukseksi, joka ei aivan avaudu kirjan aikana. Lukijalle ei kerrota hänestä kaikkea missään vaiheessa. Boo Radley jättää oikeastaan kirjan tarinan varjoonsa, vaikka tummaihoinen mies syytettynä raiskauksesta 1930-luvun Alabamassa toki on ajatuksia ja tunteita herättävä aihe, joka pureutuu silloisen yhteiskunnan ongelmakohtiin tiukasti. Siltikin Boo Radleyn rooli kirjassa jää merkittävimmäksi osaksi kirjaa minun silmissäni. Boo Radleyn muistan kirjasta parhaiten, vaikka hänen näkökulmastaan kirjaa ei kirjoitetakkaan.

Mitä tulee kirjan päähenkilöön Scoutiin, olen sitä mieltä, että hän on aika stereotyyppinen omana hahmotyyppinään. Hän on pikkuvanha poikatyttö, joka leikkii Iso-veljensä kanssa, ja on oppinut lukemaan jo ennen kouluun menoa. Tuttu hahmo monesta kirjasta. Tai ainakin samankaltaisia hahmoja on ollut usein kirjoissa, joita olen lukenut.

Jälleen kerran tämäkin kirja tuli luettua parin päivän sisällä, eli aika nopeasti. Tarinan ei voinyt muuta olla kuin hyvä, koska piti otteessaan niin hyvin. Toisaalta luin kyllä Twilightinkin nopeasti, eikä se ollut mielestäni ollenkaan hyvä : D Kuin surmaisi satakielen toki painii aivan eri sarjassa.

ps. ja näin olemme päässeet ajantasaisempaan bloggaukseen, ja seuraavana kirjoitankin kirjasta, jonka olen lukenut tässä nimenomaisessa kuussa ;)

Jean M. Untinen-Auel: Hevosten Laakso

    

                                     (Kuva: http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_10141)

Mitähän tästä kirjasta sanoisin? Kyseessähän on Maan Lapset- sarjan toinen osa, jossa Ayla on joutunut lähtemään klaanikansan parista karkotettuna, ja hänen täytyy osata selviytyä yksin. Hän löytää kauniin laakson, ja sieltä sopivan kotiluolan itselleen, ja alkaa selviytyä parhaansa mukaan. Kerää ruokaa, valmistaa tarve-esineitä, ja kesyttää siinä samassa hevosenkin. Samaan aikaan kirjassa kuvataan kahden veljeksen matkaa kauas kotoa, ja oman heimonsa parista. Jossain vaiheesa Aylan ja heidän tarinansa kohtaa. Siinäpä tämä kirja pähkinnkuoressa mutta toivottavasti ei liian paljatettuna ;)

Kirja on edelleen hyvä ja mielenkiintoinen. Se kuvaa kivikauden elämää uskottavasti. Tosin onhan se hieman outoa, että Ayla tuntuu keksivän monia kivikauden ihmisen keksintöjä ihan yksin, ja tuosta noin vaan, ja aloittaa jopa eläinten kesytyksen. Vaikka se on ihan viihdyttävää,että hän näin tekee, mutta eihän se kovin uskottavaa ole, että yksi nainen kaiken keksisi. Kirja on myös paljon edeltäjäänsä eroottisempi, ja taljanheiluttelua kuvataan aika paljon, etenkin  kun kuvataan veljesten matkaa, jossa he kohtaavat paljon muita ihmisiä. 

Hevosten laakso on kuitenkin mielenkiintoinen kirja, ja se sisältää paljon seikkailua sekä kiintoisaa faktatietoa kivikauden ihmisen elämästä. Suosittelen näiden kirjojejn lukemista lämpimästi. Itsehän luin nämä sarjan kaksi ensimmäistä kirjaa aika nuorena, taisin vielä olla ala-asteella. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tämä ei välttämättä 11-12 vuotialle vielä sovi, eikä oikein vielä 13-vuotiaallekkaan. : D Itse en kyllä tätä kirjan erotiikkapläjäystä muistanut vaikka se onkin myös paikka paikoin hyvinkin tarkasti kuvailtua. : D

Day 23 – A book you wanted to read for a long time but still haven’t

Day 01 – Best book you read last year
Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times
Day 03 – Your favourite series
Day 04 – Favourite book of your favourite series
Day 05 – A book that makes you happy
Day 06 – A book that makes you sad
Day 07 – Most underrated book
Day 08 – Most overrated book
Day 09 – A book you thought you wouldn’t like but ended up loving
Day 10 – Favourite classic book
Day 11 – A book you hated
Day 12 – A book you used to love but don’t anymore
Day 13 – Your favourite writer
Day 14 – Favourite book of your favourite writer
Day 15 – Favourite male character
Day 16 – Favourite female character
Day 17 – Favourite quote from your favourite book
Day 18 – A book that disappointed you
Day 19 – Favourite book turned into a movie
Day 20 – Favourite romance book
Day 21 – Favourite book from your childhood
Day 22 – Favourite book you own
Day 23 – A book you wanted to read for a long time but still haven’t
Day 24 – A book that you wish more people would’ve read
Day 25 – A character who you can relate to the most
Day 26 – A book that changed your opinion about something
Day 27 – The most surprising plot twist or ending
Day 28 – Favourite title
Day 29 – A book everyone hated but you liked
Day 30 – Your favourite book of all time 

Muistin tämän haasteen olemassaolon tässä juuri, ja sen että tämä on kesken. Ja mikä olisikaan paras aika kirjoittaa tämänkaltaista blogitekstiä kun puolenyön jälkeen lintujen laulun kuuluessa ikkunasta : D Päivässä 23. siis menossa, ja aiheena kirja, jonka olen pitkään halunnut lukea, mutta jota en vieläkään ole lukenut.

Nyt kun tuossa vieressäni on kasa kirjastosta lainattuja kirjoja, joista yksi on ollut niin itkään lainassa ja useasti uusittu ettei sitä saa enää uusittua. Ensiviikolla olisi sitten palautuspäivä. Joten tämän syyn takia vastaan siis tähän sillä kirjalla. Eli Diana Gabaldonin Muukalainen. Olen pitkään halunnut lukea sen, ja se on pitkään ollut lainassa ilman että olen saanut aikaiseksi. En tiedä miksi en ole sitä loppuu lukenut vaikka muistaakseni siinä mitä ehdin lukea, ei ainakaan ollut mitään vikaa...

Koska tämä tli näin apteekin hyllyltä, ja on luonteeltaan ehkä kuitenkin ei-niin-pitkäkestoinen lukuhaave, on minun pakko mainita tässä eräs kirja, jota olen aikonut lukea ehkä noin tuhat vuotta (karkeasti liioitellen) eli Tolkienin Silmarillion. Olen halunnut lukea sen siitä' lähtien kun viimein lukion toisena vuotena sains Sormusten Herran kahlattua läpi. Aloitinkin sitä jossain vaiheessa mutta en muista pääsinkö edes puoleen väliin. Edelleenkin haluan kirjaln kyllä lukea mutta jotenkin sitä ajattelee, että sen aloittamiselle pitäisi olla jokin erityisen hiljainne kausi muiden elämän asioiden suhteen, sillä kyseisen kirjan lukuprosessista tulee varsin pitkä.

Siinäpä siis on tätäkin haastetta (jolle haastoin joskus ihan itse itseni) saatettu eteenpäin. : D Nyt voin mennä nukkumaan.

Jean M. Untinen-Auel: Luolakarhun klaani

(kuva: http://www.risingshadow.fi/library?action=book&book_id=2389)

Kun aloin tuossa huthtikuun lopussa ja toukokuun aikana taas lukemaan myös kaunokirjallisuutta, lainasin kirjastosta erään vanhan suosikkini. Luolakarhun Klaani on ensimmäinen osa Jean M. Untinen-Auelin kirjasarjaa Maan Lapset. Joskus pienenä luin kirjan kaksi ensimmäistä osaam ja aloittelin kolmatta mutta siihen sarjan lukeminen sitten jäi. Nyt tuntui siltä, että oli aika uudelle yritykselle. :) Tällä hetkellä olen menossa jo sarjan kolmannessa osassa.

Ei mennä kuitenkaan asioiden edelle. Luolakarhun Klaani oli niin taianomaisen mukaansatempaava kuin muistelinkin sen olevan. Kirjailija on tehnyt kirjaa varten aivan älyttömästi taustatyötä. Tarinahan sijoittuu esihistoriaan, aikaan jolloin kaksi eri ihmisrotua oli olemassa yhtäaikaa. Tarina kertoo Ayla-nimisestä tytöstä, uuden ihmislajin edustajasta, joka menettää perheensä ja kaikki läheisensä maanjäristyksessä. Vieras heimo, jolla on täysin erilaiset tavat ja jotka ovat vanhempaa rotua, löytävättytön ja yrittävät kasvattaa hänet omalla tavallaan. Kirja kertoo Aylan elämästä tämän luolakarhun klaaniksi itseään kutsuvan ihmisyhteisön joukossa.  

Lukukokemuks tämän kirjan kanssa oli mahtava. Se sai miettimään jopa sitä mahdollisuutta, että voisin joskus ehkä kirjoittaa historiallisen romaanin. Siihen kyllä tulisi käyttää paljon aikaa taustojen selvittämiseen, jotta siitä tulisi puoleksikaan niin hyvä kuin näistä kirjoista.  Tietenkin kirjailija on tässäkin ottanut paljon taiteellisia vapauksia, koska kaikkea ei voida esihistorian ihmisten elämästä tietää, vaan voimme vain olettaa. Kuitenkin luonnon, esineistön ja elintapojen kuvaus niiltä osilta kuin argeologisesti on kirjankirjoittamisen aikaan 80-luvulla voitu kyseistä aikaa tutkia, on osuvaa ja hyvin taustoitettua. 

Luolakarhun Klaani vetää lukijansa mukaan aiva toisenlaiseen maailmaan ;) Kirjassa on myös pieni fantasiavivahde ;)

Tammikuun luetut 2013

Hui kun hävettää, että olen jättänyt kirjablogini näin pitkäksi aikaa heitteille. Ei tunnu hyvältä tämmöinen, ei ollenkaan. Nyt kuitenkin aika palata lauteille, että saadaan kirjavuosi 2013 raiteilleen ;) Kirjoitankin tämmöisen hehtaarimittaisen postauksen tammikuussa lukemistani kirjoista. Koska harjoitteluvuosi on ollut rankka ja pitkä, taisinkun tammikuun jälkeen alkaa lukemaan vasta tuossa huhtikuun lopulla, ja tässä toukokuussa lissää. Nyt kuitenkin tammikuussa lukemani neljä kirjaa ;) 

1. Torey Hayden: Sähkökissa

Tämä kirja oli ensimmäinen luettu kirja vuodelle 2013. Valitsin sen kirjastosta luettavakseni, koska olin jo pitkään halunnut kyseisen opuksen kahlata läpi. Tämä kirja on Haydenin monista muista teoksista poiketen, täysin fiktiivinen teos. Kuten Haydenin fanit tietävät, niin hänhän kirjoittaa paljon omaelämäkerrallisia tosielämästä kertovia kirjoja, joiden aiheet kumpuavat hänen pitkältä uraltaan ongelmaisten lasten ja nuorten kanssa. Sähkökissa kertoo kuitenkin Jamesista, joka työskentelee perheterapeuttina pikkukaupungissa, ja saa hoitoonsa autistieksi luullun pojan, joka kantaa sähkökissaksi ristimäänsä kissa-pehmoa mukanaan joka paikkaan. Kirjan aikana paljastuu että todellisuudessa myös pojan äidillä on ongelmia, joita James alkaa tämän kanssa käymään läpi. Kirjassa kulkee mukana myös toinen tarina, joka on tuon pojan äidin, joka on myös kirjailija, mielikuvituksen tuotetta ja sijoittuu fantasiamaailmaan. Siinä on kirjan juoni pähkinänkuoressa.

Pidin kirjasta todella paljon, ja luin sen todella nopeassa ajassa. Hayden osaa mielestäni kirjoittaa hyvin myös fiktiivisiä romaaneja tämän perusteella. Erityisen paljon pidin tarinasta tarinan sisällä, eli tästä fantasiamaailmaan sijoittuvasta tarinasta, jota pojan äiti kertoo Jamesille koko kirjan ajan. Suosittelen kirjaa kaikille Torey Haydenin ystäville, ja muilekin jotka kaipaavat jotain mukaansatempaavaa ja nopealukuista kirjaa. 

2. Sofi Oksenen: Puhdistus

 Tammikuun toisena kirjana luinkin sitten pitkästä aikaa suomalaista tuotantoa. Eli kohteena oli finlandiankin voittanut Sofi Oksasen romaani Puhdistus. Tämän kirjan varasin kirjastosta, koska olin sen jo pitkään halunnut lukea mutta se oli aina lainassa. Suosittua lukemistoa siis ;) Ennen tätä en Sofi Oksasen kirjoja ollutkaan lukenut ja täytyy sanoa, että tästä kyseisestä teoksesta ainakin pidin hyvin paljon. Puhhdistushan on virolaisen perhene sukutarina, jossa kaksi sukupolvea on limitetty samaan kirjaan. Kirjassa esinntyy sekä nuori nainen joka erinäisten vaiheiden kautta päätyy piilottelemaan sukulaistätinsä luo Viroon. Kirjassa kerrotaan kummankin naisen elämäntarina, ja pikkuhiljaa paljastuu myös se, miten molempien elämät yhdistyvät, ja missä. Puhdistus on taitavan psykologisesti laadittu kirja, jossa loppuratkaisu yllättää.

 Itse pidin kirjasta hyvin paljon, ja ymmärrän erittäin hyvin miksi tämä kirja on sen finlandiapalkinnonkin napannut. Aluksi kun aloin kirjaa lukemaan pelkäsin hieman, että se ei olisikaan niin hyvä, koska sitä oli hehkutettu niin paljon. Lukukomeus oli kuitenkin erittäin positiivinen. Juoni kirjassa toki hieman hyppeli mutta siinä pysyi perässä.

3. Elizabeth Noble: Lukupiiri

Nyt mennäänkin sitten kevyen viihdekirjallisuuden osastoon. Elizabeth Nobelin lukupiiri on ihanaa hömppäkirjallisuutta, jota jokainen nainen silloin tällöin tarvitsee ;) Tai ainakin minä tarvitsen. Pyrin lukemaan keyvempiä nairomaaneja aina silloin tällöin, koska ne ovat hauskoja, toisinaan yllättävän syvällisiä sekä erittäin hyviä siinä tarkoituksessa jota myös aivojen heittämiseksi narikkaan kutsutaan. 

Jokatapauksessa tämä kirja oli kolmas tammikuun uhrini. Kuten aina lukuhimon iskiessä, meni tämänkin lukemiseen vain pari päivää. Perusjuoni kirjassa menee näin. Joukko naisia kokoontuu kerran kuussa kirjapiiriin keskustelemaan yhdessä valitsemastaan kirjasta. Jokaisen elämä on kokemassa jonkinlaista käännettä, ja lopulta jokaisen kohtalot linkittyvät yhteen vaikka he eivät aluksi kaikki tunnekaan toisiaan kovin hyvin. Teemana ystävyys, ja naisille yleinen ominaisuus jakaa elämäänsä toisten naisten kanssa, ja siinä sivussa luetaan kirja jos toinenkin ;)

Jotekin tästä kirjasta tuli mieleen Kate Jacobsin pieni lankakauppa, vaikka toki tässä luettiin kirjoja ja pienessä lankakaupassa neulottiin ja virkattiin, ja siinä sivussa puitiin elämää. Jokatapuaksessa Lukupiiri on kevyttä naisenelämää käsittelevää lukemistoa, menee mukavasti välipalana vähän syvempien kirjojen välissä :D

4. Joanne Harris: Appelsiinin Tuoksu

Joanne Harrisin Appelssiinin Tuoksu on aivan ihanasti kirjoitettu tarina erään lapsuuden viimeisestä kesästä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat sekä nykyaikaan että tarinan päähenkilön Ambroisen lapsuuden kesään sota-aikaan miehitetyssä Ranskassa. Kaikki lähtee yhdestä varastetusta appelsiinista ja silmää vinkkaavasta saksalaissotilaasta. Kesän aikana Ambroise ja hänen veljensä sekä siskonsa kokevat paljon, ja joutuvat maksamaan kovan hinnan. Kirjassa ruualla ja etenkin ruokien ja kukkienkin tuoksulla on suuri rooli. Aivan niinkuin Joan Harrisin Pienessä Suklaapuodissa, Appelsiinin tuoksu maalaa kaikki aistit lukijan eteen. Kaikessa on väriä, tuoksua sekä makua. Tarinan vanhentunut Ambroise ei pääse menneisyyttään pakoon uskallettuaan palata kotiseudulleen vanhemmilla päivillään. Kirjan tarina on kehityskertomus lapsesta aikuiseksi siinä kuin tarina salaisuuksista, joiden kanssa joutuu elämään hautaan saakka,halusi tai ei. Ennekaikkea se on tarina siitä, miten tapahtumat voivat lähteä vyörymään aivan pienistä asioista.

Lukukokemuksen akirja oli mahtava. Sanoisin jopa, että se oli näistä tämän postauksen kirjoista paras. Se laittoi ajattelemaan ja sai melkein veden kielelle. Sykähdyttävä lukukokemus. Parhaita kirjoja joita olen koskaan lukenut.