Vielä olisi muutama kirja vuodelta 2011 kirjaamatta tänne ennen kuin päästään tämän vuoden lukemisiin. Aikaahan olisi kirjoitella mutta eipä tässä ole oikein saanut postauksia aikaan, vaan jospa se tästä. :) Lukeminen kuitenkin jatkuu pikkuhiljaa koko ajan, ja lista kasvaa kasvamistaan. Eiköhän siis ole aikaa tehdä ne rästissä olevat postaukset. :)

 Tässä nyt vaan naputtelen, että tiedätte, että täällä ollaan vielä hengissä. :) Aikamatkustajan Vaimosta taidan tehdä viimeinkin sen postauksen tässä ihan ensimmäisenä, jossain vaiheessa. Sitten tulee vielä joitain muita edellisen vuoden luettuja, kunnes pääsen listaamaan vuoden 2011 luetut listaksi. Sen jälkeen päästään  tähän vuoteen kiinni. Onnekis tänö vuonna ei ole luettuna kun vain yksi kirja, joten rästejä ei sen osalta niin ole.

Näkemisiin.

Tove Jansson: Muumipapan Urotyöt

(Kuva: http://wsoy.fi/yk/products/show/11692)

Muumipapan urotyöt on vasta toinen muumikirja, jonka olen eläessäni lukenut. Meillä ei näitä kirjoja ollut kotona, kun olin pieni, joten jäin kai paljosta paitsi tässä suhteessa. Onneksi koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä aloittaa. Etenkin kun nämä kirjat ovat aivan mainioita, ja sisältävät sellaista elämänfilosofiaa, joka vetoaa moniin ihmisiin. Muumipapan urotyöt ovat erittäin oivaa lukemsita vanhempaankin makuun, etenkin kun muumipappa polttaa siinä sikaria. Huomaa kyllä, että kirja ei ole meidän aikamme kirjoitettu, sillä siinä muumimamma puolustaa papan polttamista, ja sanoo jotain siihen tyyliin, että nautinnon ovat hyväksi mahalle.

Muumipapan urotyöt kertoo muumipapan nuoruudesta. Siinä muumipappa kirjoittaa muistelmiaan, ja kertoo niiden tarinaa pojalleen muumipeikolle ja tämän ystäville Nipsulle ja Nuuskamuikkuselle, joiden isillä on suuri rooli muumipapan tarinoista. Muumipapan urotyöt kertovat muumipapan tarinan aina hänen syntymästään siihen saakka, kun hän tapasi muumimamman. Noiden väliin mahtuu monta seikkailua yhdessä muuan keksijä Fredriksonin, hänen veljenpoikansa Hosulin ja laiskan anarkisti Juksun kanssa. : D Vilahtaapa tarinassa Pikku Myyn äiti ja sisaruksestkin. Juonesta en taas sen enempää tohdi paljastaa, pilaantuu vielä jonkun lukunautintoa.

Luin kyseisen kirjan viimeviikonloppuna, muistaakseni lauantain aikana kokonaan. Kirja oli niin hyvä, etten saanut yöllä unta ennenkuin olin lukenut sen loppuun. Muumikirjoilla näyttääkin olevan koukuttava vaikutus. Niistä tulee myös älyttömän hyvä mieli. Ne ovat hyvän mielen tarinoita, vaikka toki ne käsittelevät myös surullisia, ja vaikeitakin asioista. Kaisessa tuntuu kuitenkin olevan positiivinen pohjaväre.

Hyvää lukemista ne ovat... no kaikille. :) Etenkin niiden, joilla on syystä tai toisesta hiilihanko takapuolessa olisi hyvä lukea tämä kirja, ja muutkin muumikirjat. Aion itsekin lukea ne kaikki muutkin muumikirjat, vaikka hanko ei siellä takana kuljekaan. Ainakaan kovin usein : D Kaiken kaikkiaa Muumipapan Urotyöt on aivan mahtava kirja. Sopisi varmaan myös lohtulukemislistalleni, sinne Pottereiden perään ;)

Louisa M. Alcott: Pikku Naisia

(kuva: http://kauppa.tietosanoma.fi/epages/Kaupat.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/Tietosanoma/Products/9518843902)


Olen ehkä varhaisnuoruudessani jäänyt paitsi monista klassikoista tyttökirjojen saralla mutta onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa niiden lukeminen. Ollessamme pokaystäväni vanhempien luona viikonlopuna silmiini sattui Louisa M. Alcottin Pikku Naisia heidän kirjahyllyssään, ja päätin että nyt on aika viimeinkin lukea tämäkin klassikko.

Kirja keroo Marchin sisaruksista, joiden isä on sodassa, ja joiden äiti on jäänyt siksi aikaa huolehtimaan heistä. Sisaruksia on neljä, ja kirja on oikeastaan heidän kasvutarinansa yhden vuoden ajalta. Jokaisella heistä on omat henkilökohtaiset taakkaansa kannettavanaan ja kirjan kuluessa he yrittvät tietoisesti kasvaa ihmisinä, ja tulla tietoiseksi vioistaan sekä korjata niitä. Nmä neljä tyttöä ovat hyvin erilaisia, joskin kaikilla on omat taitonsa, joillakin hyvinkin taiteelliset. He kuitenkin rakastavat toisiaan. Tarinnan liittyy myös naapurissa asuva Laurie-poika, joka on suunnilleen samoja ikiä heidän kanssaan.

Pikku Naisia on hyvin lämminhenkinen kirja, ja siinä tuntuisi olevan opetus poikineen. Opetukset ovat paikoitellen aika konservatiivisiakin mutta kuitenkin koko kirjan ajan tyttöjä rohkaistaan heidän harrastuksissaa, ja itsenäistymsiessäkin. Vuoteen kuuluu paljon iloisia hetkiä, hassuja sattumuksia ja riitojakin, tytöt kuitenkin tuntuvat aina selvittävän asiansa parhain päin.

Pidin kirjasta todella paljon, vaikka siinä olikin ehkä joitain ajatuksia, joita en nykyaikaisena naisena oikein sisäistänyt tai ymmärtänyt. Erityisen kinnosotava kirja oli, koska huolimatta sen vanhanaikaisuudesta, ja siitä että se on kirjotiettu 1800-luvulla, siinä käsiteltiin asioita joita monet nykyaikana elävät tytötkin varmastikin käsittelevät elämässään ja kasvaessaan pikkiu naisista isoiksi naisiksi.

Kuitenkin suuri syy siihen, että tykästyin kirjaan on se, että se on hyväntuulinen kirja pohjimmiltaan, ja siitä saa erittäin hyvän mielen. Sopii hyvin sii tähän kaamosaikaan. Suosittelen tätä ehdottomasti niillekin pikku naisille, jotka ovat jo isoja naisia, vaikka ette olisi tätä nuorempana lukeneetkaan. Koskaan ei ole liian vanha hyville tyttökirjoille. :)

Day 16 – Favourite female character

Lisää haastetta pukkaa ;) Tällä kertaa pitäisi sitten valita oma suosikki naispuolisista kirjojen sankarittarista. Vaikea valinta jälleen kerran, ja minulla on tähän useampi nimi. Ei yhtä monta kuin miehiä oli mutta enemmän kuin yksi. ;)

Ensimmäisenä mieleen tulee Harry Potter- kirjojen Hermione Granger. Tykkään sellaisista hikipinkotyyppisistä tytöistä. Tietenkin Hermione on myös yksi sen kirjasarjan hahmoista, joka kehittyy hieman erilaiseksi matkan varrella. Se on  aina kivaa. : D

Olikohan niitä nyt sitten muitakin? Noh, seuraavana mieleen tulee Tulen ja Jään Laulu - kirjasarjan Arya Sark. Hän tosin on lapsi mutta naispuolinen. Ihana poikatyttö, joka ei jää usein hiljaiseksi. Ei halua olla Lady, jksi hänen oletetaan kasvavan. Herkullinen hahmo.

Kolmantaen mutta ei mitenkään vähäisepänä mieleen tulee Aikamatkustajan Vaimo- kirjan Clare. Kyseinen hahmo teki minuun vaikutuksen siinä missä kirjan päämies Henrykin. Ja tarina on niin kaunis rakkaustarina, että tottakai koko rakkauspari on yksi lempiparini.

Siinä ne taisivat sitten olla. Nyt ei tule mieleen muita eritysesti mieleen jääneitä, vaikka varmasti on monia naishahmoja, joista tykkään. Vaan tämänhetkinen TOP3 on tuossa.

Day 15– Favourite male character

Haaste jatkuu, hitaasti mutta varmasti...

Tänään olisi sitten vuorossa lempparilistalla mieshennjilöhahmo. Vaikea kysymys jälleen, johon minulla on tällä hetkellä TOP10, joka ei sitten ole edes missään paremmuusjärjsestyksessä edes ;)

1. Harry Potter kirjojen ristiriitainen, ja ihanan kelmeä hahmo Severus Kalkaros (Snape)
2. Harry Pottereissa ollaan taas menossa, ja herrasmies numero kaksi on tietenkin Sirius Musta (Black)
3. Edelleen samassa kirjasrjassa, ja tällä kertaa se on Remus Lupin. : D
4,ja 5. Tulen ja Jään Laulu- sarjan Tyrion Lannister sekä Jon Nietos
6. Jane Austen Ylpeys ja Ennakkoluulo kirjan Mr. Darcy ;)
7. Taru Sormusten Herrasta Saagan Aragorn
8. Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan Vaimo- kirjan  päähenkilö Henry
9. Terry Pratchettin Kiekkomaailmakirjojen Kuolema (jos se nyt siis lasketaan mieheks, kyl se vissiin...)
10. Terry Pratchettin ja Neil Gaimanin Good Omens- kirjan ihana demoni, Crowley

Siinäpä oli kymmenen ihannemieshahmoa, jotka tulivat mieleen ilman suurtakaan vaivaa. Erottuvat selvästi edukseen...Grauh ;)

George R. R Martin: Valtaistuinpeli: Tulen ja Jään laulu 1. osa

( kuva: http://fi.wikipedia.org/wiki/Valtaistuinpeli)

Luin tämän kirjan viikonlopu aikana, ja viimeyönä viimeiset 150 sivua :D Nimittäin en ollut ehtinyt aiemmin lukemaan ja palautuspäivähän on tänään, eikä lainaa voinut uusia, kun siihen on varausksia. Suosittu kirja nimittäin kysessä. Noh, mennäänpä sitten itse asiaan.

Valtaistuinpeli aloittaa suositun, ja kai ihan maailmankuulunkin (?) fantasiasarjan Tulen ja Jään Laulun. Siinä tuodaan näyttämölle suuri määrä erilaisia hahmoja, jotka koostuvat muun muassa erilaisista aatelissuvuista. Kirjan maailma on aika keskiaikainen mutta se sijoittuu täysin mielikuvitukselliseen aikaan ja paikkaan. Kyseessä on oma maailmansa.  Nimensä mukaisesti kirjaa kosstuu muun muassa juonitteluista hovissa ja siihen sisältyy paljon valtataistelua. Tarina alkaa siitä, kun kunniallinen Eddard Stark kutsutaan matkustamaan pääkaupunkiin ja linnaan kuninkaan oikeaksi kädeksi, Kuninkaan Kouraksi. Hän joutuu jättämään rakastamanasa pohjoisen Talvivaaran ja osan perheestää, lähteäkseen kahden tyttärensä kanssa hoviin.

Hovin ja talvivaaran lisäksi tapahtumapiakkoja on myös muita. On esimerkiksi Talvivaarasta vielä pohjoisempana oleva muuri, jossa yövartioksi itseään kutsuva veljeskunta on vahtimassa, ja pitämässä muurin takaiset muukalaiset aisoissa. Toisaalla tarinassa kerrotaan myös maanpaossa olevasta prinsessasta ja hänen veljestään, jotka ovat toisella puolella maailmaa Dothrakien valtakunnassa. Kuulostaako sekavalle? Sitä se vähän on etenkin kun hahmoja ja tapahtumapaikkoja on vieläkin enemmän, en vain niitä kaikkia tähän kirjoita, että säilyy jännitys siltäkin osalta.

Lukukokemuksena kirja oli mahtava, joskin suurimmat tapahtumat tiesin ennestään koska olen katsonut kyseisestä kirjasta kertovaa sarjaa. Tosin kirja säilytti jännittävyytensä vaikka suuret linjat tiesinkin. Valtaistuinpeli on suurelta osalta ehkä myös hieman sekava, ja siinä on niin paljon eri henkilöitä ja paikkoja, jotka verkostoituva myös jollain tavalla toisiinsa. Välillä sitä o sekaisin, että kuka on kuka ja ennen kaikkea siitä ketkä nyt juonittelivat keskenään. Hieman vaivaa näkemällä tarinan juonesa kyllä pysyy jokseenkin kärryillä. Valtaistuinpeli on  osa tällaista isompaa fantasiasarjaa, jossa riittää luettavaa vielä pitkälle. Tulen ja Jään Laulussa on tällä hetkellä ilmestynyt 5 osaa, tosin viimeistä ei ole vielä suomennettu, ja ilmeisesti kirjailija aikoo tehdä 7.

Oli ihanaa lukea pitkästä aikaaa tällaista monisyistä ja taidokasta fantasiaa. Olenkin  jo varannut kirjastosta seuraavan osan. En malta odottaa, että pääsen jatkamaan tarinan lukemista siitä, mihin se jäin. Suosittelen Valtaistuinpeliä ja kirjasarjan muitakin osia, joita tosin en ole vielä lukenut, kaikille fantasian ystäville. Pieni varoituksen sana kuitenkin vielä loppuun. Valtaistuinpelissä on jonkin verran hieman, miten sen nyt sanoisin, häritseviäkin yksityiskohtia, ja paikoitellen se on myös aika raaka. Se ei tosin pidemmän päälle haittaa, koska sellainen nyt kuuluu tällaiseen fantasiaan, ja tiettyyn pisteeseen asti pidän siitä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että olen löytänyt taas yhden hyvän fantasiakirjasarjan, josta löytyy iloa ja ihmeteltävää vielä pitkään.

Day 13 – Your favourite writer, Day 14 – Favourite book of your favourite writer

Yhdistän nämä kaksi, ja huijaan vähän ja listaan useamman lempikirjailijan ja lempikirjan heiltä kultakin, koska en osaa valita vain yhtä. :D Tietysti teen vähän rajausta koska olen lukenut monia hyviä kirjoittajia, ja heiltä monia hyvi kirjoja. : D Here goes. Joitain lempikirjailijoitani, ja lempikirjani heiltä.

Anne Rice: Vampyyri Lestat
J.K Rowling: Harry Potter and the Deadly Hallows
J.R.R Tolkien: Taru Sormusten Herrasta I-III
Neil Gaiman and Terry Pratchett: Good Omens
Robin Hobb: Näkijän Taru - trilogia
Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen
Jane Austen: Ylpeys ja Ennakkoluulo
Audrey Niffenegger: Aikamatkustajan Vaimo
Donna Tart: Vain Jumalat Juhlivat Öisin
Emily Bronte: Humiseva Harju

..... ja monia monia muita, joita en nyt jaksa listata tähän....